Luna the Labbis

Helle survival

2010-08-20T16:14:00.008+03:00

Huh huh, mikä kesä! Tällaiselle tummahipiäiselle ja tuuheakarvaiselle kesän helteet meinasivat olla jo vähän liikaa. Jouduin tuijottelemaan mammaa surusilmineni hyvinkin usein ja mamma joutui käyttämään kaikki konstinsa pitääkseen minut edes jotakuinkin elävien kirjoissa. Tässä minun ja mamman survival-opas kesän helteisiin:

1. Kun lämpömittari lähentelee hellelukemia, pysy varjossa! Vaikka pallon perässä olisikin aina kovin kiva säntäillä, uskokaa minua, pidemmän päälle se on kaikkea muuta kuin kivaa. Kieli roikkuu pian vyön alla ja joudut nesteyttämään itseäsi litratolkulla ja siitä seuraa tietysti ihan kamala pissahätä. Ehei, kuumilla ilmoilla kaikista paras paikka on varjossa pienen naposteltavan ja ison kolpakon kanssa.

2. Oikea nesteytys on kaiken a ja o. Kun omaa vesikuppia ei ollut aina saatavilla, opettelin juomaan mamman vesipullosta. Nykyisin minulle ei muu kelpaakaan.

3. Helleilmoilla paras viilennys löytyy järvestä tai merestä. Kaikista kivointa on tietysti jos saat uintiretkelle mukaan kaverin tai kaksi.

4. Aina ei tietenkään ole mahdollista pulahtaa vilvoittavaan veteen. Silloin on otettava muut keinot käyttöön.

Nyt kun ilmat ovat jo vähän viilenneet, voi mennyttä kesääkin muistella jo hymysuin: selvittiinpäs!

Kesäpuuhia

2010-06-26T18:39:00.007+03:00

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Lopputuloksena hyvin hyvin väsynyt, mutta hyvin hyvin onnellinen koiruus.

Tyyppi

2010-04-11T19:56:00.006+03:00

Meille on muuttanut joku tyyppi. Se on pieni ja äänekäs ja varastaa mamman ja papan huomion tehokkaammin kuin minä.

Olin aluksi aika järkyttynyt, enkä juuri uskaltanut lähestyä mokomaa. Kävin vain pikaisesti nuuhkaisemassa ja keskityin muihin puuhiin. Parin viikon aikana minun on kuitenkin ollut pakko tottua rääpäleeseen. Itse asiassa tyyppi on ihan mukavaa seurattavaa. Olen jopa pusutellut sitä. Ulkona mamman ja tyypin kanssa liikuttaessa olen myös aika suojelevainen, enkä mielelläni päästä vieraita ihmisiä liian lähelle tyypin vankkureita. Kotona saan onneksi kuitenkin huomiota ja rapsuja. Mamma myös ottaa minut usein mukaan vaipanvaihtopuuhiin. Sepä onkin oikein kivaa ja hyväntuoksuista hommaa.

Tähän lopuksi voisin vielä todeta, että taitaa muuten taas olla kevät tulossa. Tuossa kuvassa on muuten vain molempien lonkkien irtokarvat. Mamma on oikein onnellinen furminaattoristaan.

Talvinen jääretki

2010-01-24T21:23:00.004+02:00

Talvessa odotan aina yhtä asiaa lumentulon jälkeen: jääkautta. Silloin lenkkimaastot saavat aivan uuden ulottuvuuden, eikä remmiäkään tarvita enää yhtä usein. Tänään oli erityisen hauska päivä, koska sain lenkkikavereikseni Pepin ja Empun. Retki suuntautui emäntien näyttäessä tietä Lauttasaaren edustalla sijaitsevalle Käärmeluodolle. Siellä pidimme pienen evästauon; emännät olivat varustautuneet litroittain kuumalla kaakaolla ja olipa tarjolla karjalanpiirakoita ja donitsejakin; minä haistoin ne. Meille koirille oli tarjolla poron kylkiluita, keppejä ja, nam, lunta.

Tässä kuva meistä paluumatkalla, kun jo maltoimme olla rauhassa kuvanoton vaatiman ajan:

Kotona mamman kanssa olimme sitten niin väsyneitä (mutta onnellisia), että pötkötimme sohvalla loppupäivän. Mamma ei halunnut omaa kuvaansa julkaistavaksi, joten tässä minun tyylinäytteeni:

Koirajulkkis

2010-01-05T09:11:00.003+02:00

Hihii, minusta tulee julkkis! Pappa lisäsi yhden minusta kertovan pätkän videopalveluun ja sieltä minua voi nyt käydä kaikki pällistelemässä. Videolla pidän hauskaa frisbeeni kanssa. Paikkana on Vuohtojärven jää joululoman aikaan. Käyhän kurkkaamassa, miten hienosti noudan ja palautan: http://www.youtube.com/watch?v=rgYh3fmmpTQ

Hyvää joulua!

2009-12-14T13:41:00.003+02:00

Minä ja mamma haluamme toivottaa kaikille oikein ihanaa ja riemukasta joulua. Sen kunniaksi näppäsimme minusta jouluaiheisen kuvan. Viikon päästä suuntaamme pyhien viettoon pohjoiseen, ensiksi keski-pohjanmaalle ja sieltä vielä Ouluun. Sitä ennen ehdin kuitenkin juhlimaan kaverini Empun syntymäpäiviä ja riehaantumaan Ulla-tädin vierailusta.

Voikaa hyvin ja pulleasti :)

Kuvauslausunto

2009-11-18T19:46:00.002+02:00

Tänään kolahti postiluukusta kirje, jossa vahvistettiin se, mikä minä ja mamma jo tiedettiinkin: minulla on terveet lonkat ja kyynärpäät. Lapulla oli pelkkää A:ta ja nollaa :) Hyvä minä.

Syksyn ensimmäinen uimahallikeikka

2009-11-15T19:49:00.004+02:00

Enpä olisi vielä aamulla arvannut, mikä loistava päivä tästä olikaan tulossa. Aamulenkin ja aamupalan jälkeen mamma pakkasi avustuksellani tavarat kasaan ja sitten suuntasimme parkkipaikalle. Siellä minua odotteli ihana Emppu-kaverini. Autolla huristimme sitten pitkän matkan ja kun pääsimme perille, löysimme sieltä vielä Peppi-flätinkin. Olimme tulleet kevät- ja kesätauon jälkeen Hyvinkään koirauimalaan! Sekosin onnesta ja mamma oli varma, että pyörivä häntäni joko tipahtaisi tai nostaisi minut ilmaan.

On maailman parasta uida kaverin kanssa kylki kyljessä.

Arvaattekos, kuka on tuossa kuvassa keskellä, silmät kiiluvina ja kieli poskella?

Kuvaus

2009-10-29T12:56:00.004+02:00

Mamma vei minut kuvauksiin tällä viikolla. Luulin, että kyseessä olisivat jonkinlaiset missikuvat. Karu totuus valkeni minulle siinä vaiheessa, kun pakaraani iskettiin piikki. Olin hyvin hölmistynyt ja hämmästys kasvoi yhä vain isommaksi, kun huomasin polvieni tutisevan ja silmäluomieni lurpahtelevan väsymyksestä. Kauan jaksoin sinnitellä, mutta lopulta annoin unelle vallan ja vaivuin lattialle mamman varpaiden päälle. Kun minua oltiin nostamassa jonnekin, heräsin sen verran unesta, että jaksoin rimpuilla vastaan. Loikkasin pöydältä ja yritin karata vastaanottoaulassa tuoksuvien ruokasäkkien suuntaan. Toinen piikki nipisti kuitenkin sitä ennen kankkuani ja voimat loppuivat. Niillä lääkkeillä nukuin sitten koko toimenpiteen ajan.

Minut ilmeisesti herätettiin samaan tapaan kuin oli nukutettukin. Heräsin röntgenhuoneen lattialta pöhnäisenä ja hyvinhyvin nälkäisenä. Muistin ne vastaanottohuoneen ruokasäkit ja lähdin välittömästi hoippumaan niitä kohti. Aina välillä koordinaationi petti ja huomasin käveleväni päin seiniä tai ihmisiä. Tässä vaiheessa mamma kertoi, että kuvaus oli tarkoittanut lonkkieni ja kyynärpäitteni röntgenkuvausta.

Kotiin pääsin turvallisesti papan sylissä. Mamma oli kuvitellut illan sujuvan rauhallisesti unisen koiran kanssa, mutta toisin kävi. Minä olin koko illan hyvin levoton ja itkin nälkääni, olotilaani ja kaikkea mahdollista. Nukkumaanmenoaikakin tuli ja meni ja minä vain vaelsin makuuhuoneen ja olohuoneen välillä parkuen. Eipä siinä oikein kukaan muukaan tainnut nukkua. Ei siihen auttanut ruoka eikä rapsutukset.

Seuraavana päivänä elämä palautui normaaliksi, kun sain aamulla vanhan tutun kongin täytettynä herkuilla ja vielä ison herkkuluun, johon kuluttaa aikaa. Illalla elämä alkoi suorastaan hymyillä, kun sain mieluisan vieraan, joka käytti koko illan vain minun rapsutteluuni. Ehkä minä vielä selviän näistä kuvauksista.

Kavereita

2009-10-25T12:18:00.003+02:00

Maailmassa on monta tosi kivaa asiaa, mutta yksi parhaista on kyllä kaverit. Ja kun kavereiden kanssa pääsee oikein riekkumaan sydämensä kyllyydestä, hipoo päivän täydellisyys pilviä.

Kyllä, olemme noutajia, eikä hyinen vesikään pidä meitä poissa merestä. Itse asiassa se vain kivasti vilvoittaa, kun meno uhkaa yltyä turhan hurjaksi.

Taipumisia

2009-10-03T20:30:00.011+03:00

Eipä tässä ole mitään ihmeitä tullut viime aikoina tehtyä. Mitä nyt yhdet taipumuskokeet suoritin tuossa, öhöm. Taidan tulla äitiini Sonaan, jonka kuulin päässeen nomessa oikein voittajaluokkaan saakka. Onnea äippä!

Tässä pieni kuva- ja videokollaasi tältä päivältä.

Odottavan aika on piiiitkä....

Ja vielä vaan odotellaan.

Sitten päästiin hommiin. Lokki noudettiin tosi hienosti.

Hakuruutu sujui nopeasti. Tuomari haetutti neljä varista.

Hakuruudun jälkeen päästiin jäljelle. Siinä oli vähän hapuilua, mutta lopulta toin jäneksen mammalle käteen saakka.

Me tehtiin se! (Kumpikohan on enemmän innoissaan, minä vai mamma?) :)

Tuomarina toimi Petri Tuominen (oikein mukava mies), taipparit olivat Suomen Sileäkarvaiset noutajat ry:n järjestämä. Koepaikka sijaitsi Kirkkonummen Hirsalassa, oikein riistarikkaassa maastossa. Näin se tuomari minua kuvaili:

- Sosiaalinen käyttäytyminen: käyttäytyy hyvin ihmisiä ja toisia koiria kohtaan.
- Uimahalu: syöksyy veteen, ui mielellään (korostus mamman).
- Hakuinto: kattaa nopeasti hyvällä innolla koko alueen.
- Noutohalu: tuo mielellään hakemansa riistat.
- Nouto-ote: hyvät otteet kaikista riistoista.
- Palauttaminen: kaikki riistat ohjaajalle.
- Reagointi laukaukseen: rauhallinen ja tarkkaavainen.
- Itseluottamus ja aloitekyky: jäljestää kanille ja tuo ohjaajalle.
- Yhteistyö: erittäin hyvässä yhteistyössä.
- Yleisvaikutelma: koira suorittaa tänään helposti tehtävät ja sitä ohjataan miellyttävällä tavalla. Antaa itsestään metsästyksellisen kuvan.

Suuri kiitos tästä kuuluu kasvattajalleni Maijalle, joka tutustutti minut ja mamman taippareissa vaadittaviin tehtäviin. Viimesilauksen meidän koekunnolle antoivat huiput treenikaverimme Sirpa ja Emppu-labbis sekä Inka ja Peppi-flätti. Kiitos teille ihanat! Tästä on hyvä jatkaa treenejä.

Himouimari

2009-08-31T17:44:00.003+03:00

Kesäloman jälkeen

2009-08-14T19:17:00.006+03:00

Aika menee hurjaa vauhtia silloin kun on kivaa. Olen puuhaillut toukokuun jälkeen vaikka mitä jännää. Toukokuun alussa matkustin mamman kanssa Palokkaan kasvattajani Maijan luo, jossa otin osaa taipparikurssiin. Pääsin pitkästä aikaa haistelemaan variksia ja lokkeja ja yhtä pupuakin. Variksista en aluksi meinannut tykätä yhtään; ne haisivat, enkä olisi millään ottanut sellaista suuhuni, yäk. Maija tiesi kuitenkin konstit ja kun vähäsen sillä härnäsivät niin johan se oli pakko napata suuhunkin. Lokki puolestaan haisi niin kutsuvalta, että yritin salamana vähän pyöriskellä sen päällä. Olivat kuitenkin niin nopeita, että tekivät mokomat siitä heti lopun ja sain tuntea poskilihaksissani tehneeni väärin. Pupujäljen jäljestin oikein esimerkillisesti ja mamma on siitä vieläkin ylpeä. Saa nähdä jäivätkö opit mieleen, sillä niitä taitoja pääsen testaamaan kokeessa jo tänä syksynä.

Kesäloman vietin kokonaan maalla, jossa pääsin uimaan aina kun halusin. Viimeisenä iltana mökillä opin myös tempun, jota pappa oli yrittänyt opettaa minulle koko loman ajan: pellehypyn laiturilta!

Mökillä myös mejäiltiin mamman kanssa useampaankin otteeseen. Mamma toivoo, että päästäisiin kisoihinkin ihan pian. Olen siinä aika haka, mutta mamman mielestä saisin pysähtyä paremmin nuuskimaan makauksia. Pöh, kuka malttaa sellaista, kun tietää, että jäljen päässähän se palkinto vasta on?

Nyt ollaan taas palattu kaupunkiin. Lauttasaaren koirakerhon järjestämälle tokokurssille palaan heti, kun naistenvaivani ovat ohi. Olen taas saanut kulmakunnan kundit ihan sekaisin, hih.

Ihan mahdoton koira?

2009-05-04T21:14:00.004+03:00

Viime aikoina mamma ei ole pahemmin ollut kirjoittelutuulella. Olen kuulemma pitänyt siitä huolen erinäisillä tempauksilla, joiden myötä mamma on joutunut todistamaan ensimmäisten harmaiden hiusten ilmaantumisen. Olin jo saanut erivapauden viettää päiväni olohuoneen sohvalla loikoillen mamman ja papan ollessa töissä. Kaikki sujuikin oikein mainiosti siihen epäonniseen päivään asti, kun olin teroittanut hampaitani papan edellisenä päivänä uusimiin lattialistoihin (niihin samoihin, jotka olin jo kerran aikaisemminkin purrut puhki). Noh, ei siinä vielä mitään; mamma suhtautui asiaan huumorilla, vaikka pappa painuikin epätoivon syövereihin miettiessään kokonaisen päivän vienyttä sahaus- ja mittausoperaatiota. Seuraavana päivän putosi sitten pommi mammankin harteille: pienessä epähuomiossa olin nimittäin hinannut KAIKKI mamman valokuva-albumit kirjahyllystä ja sitten vahingossa olin selaillut niitä niin huolimattomasti, että kirjoista irtosivat sivut ja kuviin jäi muistoksi hampaanjälkeni. Voih, mamma oli niiiiin epätoivoinen.

Joko arvaatte, mitä tästä kaikesta seurasi? Juu, jouduin siis takaisin eteiseen. Sielläkään tosin ei kaikki sujunut aivan suunnitelmien mukaisesti, sillä mamman ollessa lomalla olin testannut hampaitani mamman minulle ompelemaan prinsessapetiin. Papan tullessa töistä ovella odotti sitten valtava styroxpalleropilvi. Mamma oli tästäkin kovin surullinen.

Näistä kaikista epäonnisista tapahtumista huolimatta ollaan nyt mamman kanssa treenattu kovasti tokoa. Olemme tällä hetkellä Lauttasaaren koirakerhon Jatko I -kurssilla. Kevättäkö lie rinnassa, sillä välillä minulla on kamalan vaikeaa keskittyä työntekoon: on tuoksuja ja hajuja ja muita koiria, jotka kaikki ovat niin paljon mielenkiintoisempia kuin mikään nami, mitä mamma minulle tarjoilee. Toivon, että tämä on vain väliaikaista, jotta mamman mielenterveys säilyy....

Täällä Helsingissä on jo kevät! Tässä kuitenkin kuva pääsiäisestä, jonka vietin mökillä Oulujärvellä. Siellä oli kovasti lunta ja kaikkea kivaa tekemistä (mamma sanoo, ettei tähän lueta sitä haisevaa läjää, jossa pyöriskelin). Touhusin pihalla aamusta iltaan. Enhän näytä tässä yhtään väsyneeltä?

Lomailua ja 1-vuotissynttäreitä

2009-03-18T21:24:00.006+02:00

Hiphei! Olin tässä taannoin lomailemassa maalla kolmen viikon ajan. Kaikki sujui tosi hyvin, vaikka mamma hössöttikin ennen lomaa aivan mahdottomasti. Tinka-koiran kanssa oli kiva painiskella lumessa ja aamulenkeillä pääsin juoksemaan vapaana pitkin järven jäätä. Pantaa en nähnyt kolmeen viikkoon, mikä oli aika jees. Oli kyllä tosi kiva päästä kotiinkin, varsinkin kun mammalla oli ollut niin kamalan kova ikävä. Sain tuliaisiksi pinkin elefanttisen, tällaisen:

Heti loman jälkeen juhlittiinkin sitten minun 1-vuotissynttäreitä. Se oli kiva päivä se. Juhlaillalliseksi sain maksalaatikkokakkua, jossa oli pystyssä yksi nakki havainnollistamassa täyttämieni vuosien määrää. Se oli niin herkullisen tuoksuista, että vain vaivoin maltoin odottaa sen aikaa, että mamma sai napattua minusta synttärisankarikuvan.

Synttäreiden jälkeen olen jatkanut tuttuja harrastuksiani: olen tokoillut mamman kanssa, käynyt uimassa ja leikkinyt parhaiden kavereideni kanssa. Varsinkin uiminen on mielestäni aivan huippukivaa hommaa ja vain vaivoin pysyn housuissani, kun näen autonikkunasta, minne ollaan menossa. Olen ihan mahdottoman kova uimaan ja päihitän altaassa kenet vain. Mamma on aina tikahtua nauruun nähdessään uintispurttini: pää korkealla ja häntä vispaten kroolaan altaan poikki nappaamaan vesilelut kavereiden nenien edestä. Heh. Olen minä melkoinen.

Pari päivää sitten kävin myös lääkärissä tarkastuksessa ja saamassa pari piikkiä niskanahkaani. Eläinlääkäri analysoi minut seuraavasti: Lunalla on ruumiin kokoon nähden varsin pieni pää, minkä vuoksi se saattaa näyttää todellista pulleammalta. Tämän kuultuaan mamma repesi ja sai hihityksensä lomasta vastattua, ettei ollut tuota huomannutkaan. Olin niin loukkaantunut molemmille, etten suostunut nousemaan vaa'alle, vaikka nameilla oikein houkuttelivat. Pöh, mokomatkin.

Damitreenejä ja hormonimyrskyjä

2009-02-09T10:03:00.003+02:00

Viikonloppuna kävin vähän treenaamassa flätti Pepin kanssa, joka on tosi hyvä kaverini. Emännät järjestivät meille muutaman hakuruudun, joista me molemmat tykätään tosi kovasti. Olin aivan intoa täynnä, ehkä vähän liikaakin. Ennen lähtölupaa mamma pisti minut pienelle jäähylle. Silittelyn ja lumipenkassa istuskelun jälkeen olin rauhoittunut sen verran, että mamma päästi minut dameja etsimään. Ja hienosti minä niitä etsinkin, ja löysin myös.

Muuten ulkoilu kanssani onkin kuulemma hermojaraastavaa. Hormonimyrskyn vuoksi nuuskuttelen joka ikisen neliösentin lenkkimatkan varrelta ja liikun muutenkin hyvin h i t a a s t i. Vastaantuleville poikakoirille heiluttelen yli-innokkaasti häntää ja räpsyttelen ripsiä. Menee täydestä kaikkiin. Tähän mennessä vanhin sulhasehdokkaani on ollut 13v labbisherra ja nuorin vasta 7 kk vanha mäyräkoiranuorimies.

Kotosalla olenkin sitten harvinaisen rauhallinen; tykkään pötköttelystä ja mahan rapsuttelusta. Yleinen höseltäminen on kuulemma vähentynyt. Siitäkös mamma tykkää.

Aikuinen nainen mä oon...

2009-02-01T19:42:00.005+02:00

Nyt SE sitten alkoi. Asia huomattiin aamulla, kun vaalea sohva ei ollutkaan enää aivan niin vaalea. Mamma puki minulle hurjaa vauhtia uudet pitsipöksyt jalkaan ja etsi kaapista ompelukoneensa ommellakseen minulle muutaman parin arkipöksyjä. Olen antanut tosi kiltisti pöksyjen olla jalassa, enkä ole yhtään yrittänyt rimpuilla niistä eroon. Olen saanut siitä paljon kehuja.

Muitakin muutoksia olen huomannut. Olen tänään ollut todella väsynyt ja hyvin hellyydenkipeä. Mamman kanssa ollaan vaan pötkötelty sohvalla reporankana. Lenkillä tapaamani pojat olivat myös aivan hullaantuneita minusta ja olisivat halunneet tehdä lähempääkin tuttavuutta kanssani.

Paparazzi yllätti minut ruoka-aikaan

Mamma joutui perumaan ensi lauantaiksi sopimansa uintiajan Hyvinkään koirauimalaan, jonne minun oli määrä lähteä kaverini Empun kanssa. Höh.

Iso koira

2009-01-18T12:17:00.007+02:00

Jouduin käyttämään kaikista syyttävintä ilmettäni, jotta sain mamman vihdoin koneen ääreen ja kirjoittelemaan kuulumisiani. Mamma on ollut hyvin hyvin laiskana viimeiset pari kuukautta. Pahoittelen.

Olen kasvanut isoksi koiraksi. Viimeisten mittausten perusteella painan noin 29 kiloa ja säkäni on noin 57 cm. Olen siis tyttökoiraksi melko isokokoinen; isoluinen, sanoopi mamma. Jännityksellä mamma ja pappa odottavat, vieläkö venähdän tästäkin. Jotain muutakin mamma odottaa tapahtuvaksi, mutta olen vielä antanut mamman odottaa. Sitä varten minulle ostettiin jo pöksytkin, viininpunaiset mustilla pitsikoristeilla.

Viime vuoden puolella suoritin loppuun UMN:n järjestämän toko-kurssin. Minun pitäisi nyt osata seurata, maata paikoillani ja tulla tyylikkäästi kutsusta luokse. Näitä juttuja treenaillaan mamman kanssa kahdestaan aina silloin, kun minulla riittää keskittymiskykyä. Tämän vuoden puolella aloitin myös uintiharrastuksen. Emppu kaverini kanssa olen päässyt nyt jo kahdesti Hyvinkään koirauimalaan pulikoimaan. Ensimmäisellä kerralla jännitin hieman, mutta kun hoksasin mistä on kyse, en olisi tullut altaasta pois ollenkaan.

Ensimmäinen joulukin oli oikein kiva. Sain paljon lahjoja, joista löytyi mm. hieno punainen frisbee ja possunkorvia. Nam. Viikonmittaisella joululomalla pääsin peuhaamaan lumessa Tinka-koiran kanssa ja syömään nakkeja mahan täydeltä. Nam. Kotiin päästyäni olin niin väsynyt, että nukuin kokonaisen päivän putkeen.

Nyt odottelen innoissani helmikuuta, jolloin pääsen taas maalle. Tällä kertaa saan viettää mummulassa jopa kolme viikkoa, kun mamma ja pappa karkaavat jonnekin maailmalle. Muussa tapauksessa olisin hyvin loukkaantunut siitä, että jättävät minut jälkeen, mutta kun tiedän myös pääseväni lomalle luonnon keskelle, annan heille anteeksi.

Mamma sairastaa

2008-10-29T10:29:00.001+02:00

Minulla on tärkeä tehtävä. Pidän huolta sairaasta mammasta. Käyn aina välillä tarkistamassa, hengittääkö se ja annan poskelle ison, kostean pusun. Mamma sanoo, että se auttaa. Huomenna mamma on luvannut olla terve jälleen. Sitten me tehdään kuulemma jotain huippukivaa; palkinnoksi siitä, että olen ollut niin hieno koira.

Ensimmäinen näyttely

2008-10-15T11:27:00.001+03:00

Tässä pieni kuvakollaashi uusista aikaansaannoksistani:

Näiden lisäksi söin myös osittain mamman mittatilausmaton, joka kuulemma oli maksanut hunajaa. Näiden tuhotöideni jälkeen ovat mokomat levittäneet joka paikkaa kirkasta nestettä, joka maistuu ällöltä. Täytyy varmaan keksiä taas jotain uutta askarreltavaa...

Kävin pari viikkoa sitten mamman kanssa missikisoissa Hyvinkäällä. En sijoittunut, koska minulla on kuulemma liian pitkä kuono ja silmätkin voisivat olla tummemmat. Mamma lohdutti, että juuri nuo ominaisuudethan minusta tekevät Lunan, maailman kauneimman lappiksen :) En ole siis mikään näyttelykoira, mutta ehkä pärjään paremmin jossain muussa lajissa...

Hyvinkää 5.10.2008, Noutajien päänäyttely

Rötöstelyä

2008-09-26T11:26:00.001+03:00

Kukamitähäh??!! MINÄ en ole tehnyt mitään! MINÄ olen aina ollut tosi kiltisti! MINUA ei voi syyttää mistään! SE, joka jotain sellaista väittää, on vähän tyhmä! MINÄ metsästin koko päivän vain tätä sorsaa ja katso nyt, tässä se nyt on! Kaikki muu on ihan jonkun MUUN tekosia! MINÄ olen tosi kiltti koira, enkö olekin, joohan joohan!?

Mahdoton koira?

2008-08-31T11:25:00.001+03:00

Olen viime aikoina ollut hyvin ahkera ja mamman sanojen mukaan "aivan mahdoton". Mammalla ja papalla on tapana jättää minulle aina töihin lähtiessään jotain kivaa puuhaa, jonka kanssa saan ajan kulumaan kivasti koko työpäivän ajan. Noh, yksi päivä en mielestäni ollut saanut tarpeeksi tekemistä, joten päätin keksiä sitä ihan itse. Tämän minä sain aikaiseksi:

Tein siis pientä silppua omasta sängystäni. Jostain syystä mamma ja pappa eivät osanneet arvostaa vaivannäköäni.

Pari viikkoa sitten kävin Laukaassa kasvattajani järjestämässä pentu- tapaamisessa. Tapasin siellä oman koiraisäni ja neljä veljeäni. Siellä pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa jäljestystä ja noudinpa minä uimalla veneestä heitetyn lokinkin . Mamma oli niiiin ylpeä minusta. Selvästi onnistun aina yllättämään kaikki taidoillani.

Muutaman viikon ajan olen myös käynyt mamman kanssa UMN:n pentutoko-kurssilla. Se on ihan tyhmä kurssi. Joka puolella olisi kivoja kavereita, mutta meitä ei päästetä leikkimään eikä edes haistelemaan toisiamme yhtään. Mamma yrittää vaan koko ajan saada minut tekemään kaikenlaisia temppuja, joista en sillä hetkellä välittäisi yhtään. Haluaisin vain leikkiä muiden kanssa. Mamma valittaa, että sen kädet on kurssin jälkeen aina aivan verillä, kun se joutuu pidättelemään minua remmin päässä. Höh, antaisi minun vain mennä, niin ei tarvitsisi moista valittaa.

Onneksi pääsen aina välillä myös leikkimään. Meillä on täällä Lauttasaaressa kiva leikkipiiri, joka kokoontuu joka torstai puistossa. Siellä on niin kivaa, varsinkin kun me kaikki olemme aivan samankokoisia ja meillä on aivan samat leikitkin. Paras kaverini on kuitenkin Emppu-labbis, jonka kanssa kävin eilen metsässä kokeilemassa, miten verijälkeä haistellaan. Se oli tosi jännää. Emppu on siinä aivan haka ja muutenkin fanitan Emppua aivan kympillä.

Lomakuulumisia

2008-08-08T11:24:00.003+03:00

Kylläpä siitä onkin jo pitkä aika, kun viimeksi mamman kanssa näitä juttuja tänne kirjoiteltiin. Kuten viime kerralla mainitsinkin, olin mamman ja papan kanssa lomalla kokonaiset kolme viikkoa. Ensin vierailimme Vaasassa dalmis Amorin ja whippet Onnin luona. Nepäs vasta olivatkin kivoja kavereita. Opin siellä ollessani myös uimaan ja innostuin siitä niin kovasti, että nykyisin minun on ihan pakko päästä rypemään joka ikiseen vesilätäkköön ja lampareeseen. Mamma sanoo, että se on minulla verissä.

Vaasasta suunnattiin sitten Reisjärvelle mummolaan. Siellä minua odotti taas epäluuloisena "isosiskoni" Tinka. Ei se aluksi tykännyt minusta yhtään. Mutta kuinkas ollakaan, voitin Tinkan sydämen sinnikkyydelläni ja luontaisella viehätysvoimallani. Parin päivän jälkeen sain sen vanhan tädin jopa leikkimään ja voi miten hauskaa meillä olikaan. Tässä kuva meistä:

Reisjärvellä ollessani kävin mamman kanssa myös tutustumassa erämaan hajuihin. Sepä vasta olikin jännittävää. Mamma näytti myös miten poimitaan mustikoita; ihastuin siihen puuhaan niin kovasti, että olin sitten jatkuvasti nenä kiinni mättäässä.

Reisjärveltä suunnattiin Oulun kautta mökille. Päiväni kuluivat siellä uiden ja mamman kanssa aurinkoa ottaen. Kokeilin myös saunomista (epäilyttävää hommaa) ja veneilyä. Papan kanssa narrasin kaloja ja mamman kanssa kävin poimimassa mustikoita. Metsistä ei löytynyt yhden yhtä kanttarellia (mitä lienevätkään), joten mamma ei kovasta uhoamisestaan huolimatta voinut kouluttaa minusta kanttarellikoiraa (se olisi ollut varmasti hieno arvonimi se).

Olen nyt palannut levänneenä lomalta takaisin kotiin. Mamma sanoo, että maanantaina odottaa paluu arkeen, kun meillä alkaa UMN:n pentutoko-kurssi. En yhtään tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta ilmeisesti kovaa työtä on edessä. Onneksi ehdin aina välillä leikkimäänkin; tänään näin kävelylenkillä kuukauden nuoremman labbistyttö Mallan. Meillä oli oikein kivaa siihen asti, kun jompi kumpi meistä herätti nukkuvat ampiaiset, jotka sitten syöksyivät meidän kimppuun ja pistivät ilmeisesti meitä molempia. Nyt olen ihan maassa ja kipeänä, mamma onneksi on luvannut hoitaa minut kuntoon.

2008-07-06T11:22:00.000+03:00

Kylläpä aika menee nopeasti kun on hauskaa. Viime aikoina päiväni ovat kuluneet lähinnä kasvamiseen ja tärkeiden taitojen opetteluun. Suoritin myös taaperokurssin loppuun ja sain sieltä aikas hyvät arvosanat. Seuraavaksi suunnataan jonnekin toiselle kurssille, mamma ei ole vielä paljastanut minne. Mamman kanssa olemme alkaneet harjoitella myös sellaisella oranssilla pötkylällä, jota heitellään ja jonka minä käyn hakemassa takaisin mammalle hurjaa vauhtia. Olen siinä jo aika hyvä. Voipi ollakin, että siitä ura urkeaa minulle vähän isompana. Mamma sanoo, että muutkin sukulaiseni ovat kunnostautuneet sillä saralla.

Olen nyt nähnyt Killeä säännöllisesti leikin merkeissä. Ja mikä hassuinta, törmäsimme sattumalta myös Killen siskoon, Kiltsiin, joka on ihan minun kokoiseni ja vieläpä saman värinenkin. Kolmistaan me saamme aika kivat leikit aikaiseksi; vedämme esimerkiksi kaikki samaa keppiä tai sitten vaan juoksemme päättöminä pitkin puistoa. Meistä löytyy kuva tuolta toiselta sivulta.

Jään pian lomalle mamman ja papan kanssa, joten en ehkä ehdi kirjoittelemaan kuulumisiani ennen syksyä. Sitten olenkin jo tosi iso tyttö.

2008-06-23T11:21:00.000+03:00

Hiphei! Juhannus on sitten kivaa aikaa! Silloin syödään mahat täyteen nakkeja ja leikitään hippasta kavereiden kanssa. Vietin elämäni ensimmäisen juhannuksen mökkeillen Oulujärvellä. Oli taas tosi kivaa. Sain siellä myös uuden ystävän, hurjan kivan Hurjan. Aluksi vähän säikähdin sitä, kun se tuli kamalalla vauhdilla ja haukkuen minua kohti. Mukana oli myös Hurjan "isosisko" Tassu, joka ei todellakaan tykännyt minusta edes parin päivän jälkeen. Hurjan kanssa kuitenkin ystävystyttiin alkusäikähdyksen jälkeen ja sitten olimmekin koko juhannuksen kuin paita ja peppu. Olin aina siellä missä Hurjakin. Välillä se taisi vähän kyllästyäkin minuun, kun olin koko ajan sen poskissa tai korvissa kiinni, mutta vähän levättyään se jaksoi taas minua paremmin. Tässä kuva meistä:

Viime viikolla kävin myös ensimmäistä kertaa koulussa. Kyseessä oli taaperokurssi, jonne mamma oli meidät ilmoittanut. Siellä oli muutama muukin koira, esimerkiksi aivan pikkuinen labbistyttö Lola. Mamma sanoi, etten minä varmasti ole ollut ikinä niin pikkuinen kuin Lola, niin pieni se oli. Minä kyllä sanon, että mamman lähimuisti pettää aika pahasti... Joka tapauksessa, en tajunnut yhtään sen kurssin ideaa. Eikös me oltu menty sinne leikkimään muiden koirien kanssa? Ei siellä kyllä leikitty yhtään, koko ajan olisi vaan pitänyt olla nätisti ja tehdä mamman perässä juttuja. Minusta kuulemma tuli kurssin häirikkö, kun koko ajan hepuloin vaan kaikkien kavereiden perään. En ymmärrä, miten ne muut osasi olla niin hienosti. Se Lolakin...

2008-06-15T11:21:00.001+03:00

Olen ollut vähän sairaana. Eilen minulle tuli niin huono olo, ettei ruokakaan maistunut. Mamma hätääntyi tästä melko lailla, kun tunnetusti olen aina ennen ollut ruoka-aikaan paikalla. Olin koko päivän ihan masentunut, enkä jaksanut innostua oikein mistään. Se oli minulle kyllä ihan uusi kokemus. Ja illalla aloin sitten oksentaakin. Se oli kamalaa, kun ei siitä meinannut tulla loppua ollenkaan. Sitten mamma ja pappa pakkasivat minut autoon ja ajoivat minut lääkäriin keskellä yötä. Ensin ei meinannut tapahtua mitään, vaan jouduttiin istumaan kovilla penkeillä monta tuntia. Siellä oli monta muutakin sairasta koiraa. En kuitenkaan jaksanut olla niistä yhtään kiinnostunut, vaan huohotin vain mamman naamalle kuumeista hengitystä.

Kun viimein pääsin sen lääkärisedän juttusille, olin jo odottanut kolme tuntia siellä kamalassa huoneessa. Lääkärisetä oli kuitenkin ihan kiva, vaikka painelikin minua sormilla joka puolelta ja kyseli koko ajan, että sattuuko se. Ei sattunut. Kuumetta minulla kuitenkin oli aika paljon. Sitten minua kiidätettiin ympäri sairaalaa ja sörkittiin kummilla vekottimilla. Ja minuun myös pisteltiin kamalia neuloja. Onneksi mamma ja pappa olivat mukana ja juttelivat minulle mukavia. Olin niin huonona, etten jaksanut rimpuilla yhtään vastaan. Minut myös laitettiin makaamaan kummalle pöydälle pussien alle ja sitten minusta otettiin kuvia isolla kameralla. Mamma oli tässä vaiheessa jo melko hysteerinen.

Ei minusta kuitenkaan löytynyt oikein mitään vikaa. Lääkärisetä oli pelännyt, että olisin syönyt jotain kiellettyä ja se olisi jäänyt jumiin mahaani. Onneksi näin hullusti ei kuitenkaan ollut käynyt. Sain sitten kovasti lääkkeitä ja minun kaulaani myös pumpattiin kaksi kertaa jotain kosteaa. Tuon pumppauksen jälkeen olin ihan muotopuoli, kun kaulassani roikkui kaksi isoa nestepussia. Kameliksi pappa minua taisi kutsua...

Olen nyt nukkunut melkein koko päivän. Myös Saara-täti kävi minua hoivaamassa. Mamma on syöttänyt minulle kaikenlaisia lääkkeitä ja nyt illalla ruokahaluni on vihdoin palannut. Nyt voisinkin syödä vaikka hevosen! Täältä tullaan taas!

2008-06-09T11:20:00.000+03:00

Kuulin mamman sanovan papalle, että minusta kehkeytyy pikkuhiljaa melkoinen riiviö. Mitäköhän se tarkoittaa? Onkohan sillä mitään tekemistä, että söin mamman rakkaan koirankoulutuskirjan tai papan pleikkarin ohjaimen? Mamma ei tainnut myöskään tykätä siitä, että menin ja söin mamman käsilaukkuun evääksi pakatut siansaparot, koko pussillisen. Laukku oli nostettu pöydälle, mutta niin vain minä sain sen sieltä kiskottua lattialle. On niin hauskaa, kun mamma ja pappa eivät yhtään tiedä, miten ylhäälle minä jo yletyn. Ai niin, mamma taisi olla myös pahoillaan siitä, että tänään olin kiskonut pöydältä liinan alas ja syönyt liinan mukana lattialle tipahtaneet teepussit. Tai söin vain ne sitruunan hajuiset, muut olivat vähän liian kummallisia minun nenääni.

Vaikka keksinkin kaikenlaista pikku jekkua yksin ollessani, niin vain mamma tykkää minusta aivan kamalasti. Sain tänään mammalta uuden kaverin, jonka kanssa painiskelin koko illan. Se Kurre on tosi hauska kaveri, ihan minun kokoinen ja antaa aina minun voittaa kaikki painit. Ei se kyllä paljon juttele tai ole muutenkaan kovin eläväinen. Taitaa olla jotenkin vajaa, mutta tykkään siitä kuitenkin kovasti.

Mamma kertoi ilmoittaneensa meidät ensi viikolla alkavalle taaperokurssille. Siellä kuulemma pääsen leikkimään muiden koiravauvojen kanssa. Mutta ei se kuulemma ole pelkästään vaan leikkiä se kurssi, vaan minun täytyy aina välillä muistaa käyttäytyäkin. Mitenköhän se onnistuu? Riehaudun aina niin kovasti, kun tapaan muita minunlaisia.

2008-06-03T11:19:00.000+03:00

Mamma kertoi, että olen nyt ollut uudessa kodissani kuukauden. Se on varmaan hurjan pitkä aika. Olen ainakin ehtinyt tehdä kaikenlaista. Viime viikolla kävin ensimmäisen kerran lääkärillä. Se oli kamalan jännä paikka, täynnä mielenkiintoisia ja vähän pelottaviakin hajuja. Siellä minut nostettiin pöydälle syömään nameja ja lääkäritäti halusi kurkkia minun suuhun, korviin ja silmiin. Mamma sanoi, että minuun myös pistettiin jotain, mutta en minä vaan mitään semmoista huomannut...

Viikonloppuna matkustin jälleen junalla. Tällä kertaa matka oli pidempi ja nyt pappakin oli mukana. Nukuin taas melkein koko matkan, minkä vuoksi mamma kehui minua tosi paljon. Kun päästiin perille, mamma ja pappa muuttuivat ihan villeiksi. Ne vaan juoksentelivat joka paikkaan, haistelivat ja hyppelivät. Mökiksi ne sitä paikkaa kutsuivat. Ja siellä mökissä minä tapasin toisen mummuni. Mummu tykkäsi minusta tosi kovasti ja syötti minulle kovasti nakkeja. Meillä oli tosi kivaa yhdessä.

Tiedän nyt tykkääväni tosi kovasti mökkielämästä. Mökillä ei pidetä pantaa. Mökillä juoksennellaan koko ajan mökin ja rannan välillä, nukutaan laiturilla, kahlataan rannassa ja samoillaan metsissä. En vielä uskaltanut papan perässä uimaan, mutta puhaltelin vesikuplia nenälläni veteen. Se oli huippukivaa! Mamma ja pappa sanoivat, että pääsen mökille vielä monta kertaa.

2008-05-26T11:18:00.000+03:00

Kuluneen viikon aikana olen taas ehtinyt puuhailla vaikka ja mitä. Torstaina tapasin jälleen ihanan Empun ja sen kanssa meillä oli taas oikein kivaa. Emppu osasi jonkun tosi kiva leikin, johon liittyi frisbee (niin mamma sanoi) ja säntäilyä lentelevän frisbeen perässä. Minä en oikein hoksannut leikin ideaa, mutta päädyin juoksentelemaan Empun perässä ja esittämään, että olin kuin olinkin perillä leikistä. Mamma lohdutti, että kyllä minäkin sitten isona osaan.

Lauantaina olin papan ja mamman kanssa puistossa leikkimässä pallolla, kun tapasin Tapsan. Tapsa kertoi, että hänen luonaan majailee myös pikkuinen labradorinnoutaja, Kille nimeltään. Tapsa oli minusta niin innoissaan, että haki Killen leikkimään minun kanssa. Ja meillä olikin tosi kivaa! Kille oli ihan samankokoinen ja osasi ihan samat leikit kuin minäkin. Leikittiin sitten niin kovasti, että meidät kummatkin oli pakko kantaa kotiin. Nähdään Killen kanssa leikin merkeissä taas pian.

No sunnuntai olikin sitten taas jännä päivä. Mamma ja pappa pakkasivat minut autoon ja sitten huristeltiin tosi kauas. Ja tällä kertaa minä en enää huutanut autossa ollenkaan. Mamma oli minusta niin ylpeä, että oli ihan poksahtaa. Perillä siellä kaukana tapasin sitten ihan erinäköisen koiran, Samu sen nimi oli. Samun turkki ei ollutkaan suora niin kuin minulla, vaan ihan kikkurainen. Mutta tykkäsin siitäkin kovasti ja leikin taas itseni ihan väsyksiin.

Mamma taitaa olla minusta aika ylpeä. Ainakin se muistaa aina kehua minua tosi kovasti, kun jään hienosti yksin kotiin papan ja mamman lähtiessä aamuisin töihin. Itse asiassa en malttaisi millään odottaa, että lähteävät, kun tiedän silloin saavani lempileluni täynnä herkkuja.

2008-05-18T11:16:00.000+03:00

Banzai! Kuluneen viikon aikana olen saanut hurjasti uusia ystäviä. Torstaina tapasin Obelixin, joka on labradorinnoutaja ihan niin kuin minäkin olen, ja vain reilun viikon minua vanhempi. Ja voi miten komea poika se onkaan; ruskeakin vielä väriltään. Oltiin mamman kanssa ihan myytyjä. Aluksi minua vähän pelotti, kun Obelix oli hieman liian rohkea minua kohtaan. Menin mamman jalkoihin hakemaan turvaa tai sitten vain heittäydyin selälleni vinkumaan heti kun Obelix tuli lähellekään minua. Mutta kun pääsin jyvälle pojan leikeistä, olin ihan fiiliksissä. Ja kun sitten vihdoin sain heitettyä sen selälleen, hyppäsin sen päälle muristen ja itsetuntoa puhkuen. Samaa taktiikkaa käytin sitten koko loppuleikin ajan.

Lauantaiaamuna pihalla törmäsin sitten ihanaan Emppuun. Se oli myös ruskea labbis, mutta paljon isompi kuin Obelix. Mamman mukaan Emppu oli jo aikuinen (mitä se tarkoittaakaan). Emppu oli myös paljon rauhallisempi kuin Obelix ja heilutteli minulle vain häntäänsä, kun minä roikuin sen korvissa hampaillani. Emppuakin tulen toivottavasti näkemään usein.

Tänään kävin sitten leikkimässä Jerkun kanssa. Sinne leikkipaikalle piti mennä autolla, enkä minä tykännyt siitä puuhasta yhtään. Jerkku oli minua vähän vanhempi ja aika paljon isompi labbis. Mutta leikkimisestä sekin tykkäsi kovasti. Painittiin taas hirmuisesti (minä sain taas olla päällimmäisenä). Minua kuitenkin vähän väsytti, enkä sitten jaksanut leikkiä kovin kauaa. Jerkulla olisi voimia riittänyt vielä, joten minun piti vähän komennella sitä aina kun se tuli minua innostamaan leikkiin mukaan. Mamma sanoi, että olin ollut aika topakkana.

2008-05-12T11:14:00.000+03:00

Heippa! Olen nyt virallisesti konkari matkustelussa. Viikonloppuna matkustin nimittäin junalla mamman kanssa mummolaan. Matka olikin tooosi pitkä, ensin viisi tuntia junassa ja sitten vielä tunnin verran autolla. Olin perillä ihan rättipoikkiväsynyt. Mamma oli etukäteen pelännyt junassa matkustamista. Höh! Eihän siinä ollut mitään pelättävää. Samaan vaunuun tuli tosi monta isoa koiraa, jotka olisivat halunneet tutustua minuun. En pelännyt niitä yhtään, vaan kurkistelin vain niitä penkin alta mamman tekemästä pesästä. Muutenkin matka sujui tosi kivasti nukkuen ja herkkuluuta järsien.

Perillä minua odotti taas monta kivaa tyyppiä, jotka olivat minusta ihan yli-innostuneita. Pusuttelin taas kaikkia ja puraisin jotain vähän nenästäkin. Kaikista jännin oli kuitenkin Tinka-koira, joka oli minua ainakin kymmenen kertaa isompi. Harmi, kun se ei ollut yhtä innoissaan minusta kuin mitä minä olin siitä. Se vain pöhisi minulle ja kuopi mahtailevasti maata aina kun yritin innostaa sitä leikkimään.

Tykkäsin siitä paikasta tosi kovasti. Inhottavaa pantaa ei tarvinnut laittaa kaulaan koko viikonloppuna. Heti ulko-oven takana alkoi iso piha, jossa hypin ja pompin ja haistelin koko sydämeni kyllyydestä. Vieressä oli myös isoja metsiä, joissa samoilin mamman kanssa ja pääsinpä kahlaamaan järvessäkin. Sen vesi maistui paljon paremmalta kuin merivesi.

Olipa tosi kiva viikonloppu. Oli kyllä kiva päästä takaisin kotiinkin. Pappa oli selvästi kaivannut minua kovasti. Puraisin sitäkin vähän nenästä.

2008-05-08T11:10:00.000+03:00

Nuuhnuuh! Olen nyt ollut uudessa kodissani jo reilun viikon. Niin mamma sanoo, minä itsehän en ajasta vielä kovin paljon mitään ymmärrä. Aika on mennyt hurjaa vauhtia tutustuessani kaikkiin uusiin hajuihin, paikkoihin ja ihmisiin. Täällä samassa talossa asuu monta kivaa tyyppiä, naapureiksi mamma ja pappa niitä kutsuvat. Olen niiden mielestä ihan ylikiva ja siksi pusuttelenkin ihan kaikki tutustumaan tulevat ihmiset. Mammaa kuulemma vähän hirvittää, että miten käy sitten kun olen parikymmenkiloinen "rötväke ". En ymmärrä, mitä mamma sillä tarkoittaa. Enkös tule aina olemaan näin ihana ja pieni?

Mamma on opettanut minulle jo monta uutta juttua. Osaan mielestäni istua jo ihan ylihyvin ja makaamaankin menen aina silloin, kun tiedän, että mamman käteen on piilotettu nameja. Viime päivinä olen myös harjoitellut yksinoloa ja tänään olin mamman mukaan jopa 1,5 tuntia yksin kotona. Mamma tuli töistä kotiin ihan vauhkona, kun luuli minun jääneen kotiin ulvomaan. Höh! Taisi rauhoittua melko lailla, kun huomasi minun kömpivän sohvan takaa unisena. Hyvin minä nukuinkin. Ainakin heti sen jälkeen, kun olin löytänyt ja syönyt kaikki nurkkiin piilotetut nakinpalat. Nam!

Tänään mamma sai uuden hössötyskohtauksen, kun huomasi minussa kiinni olevan punkin. Voi sitä hössötystä ja paapomista, mikä siitä seurasi. Mamma ja pappa yrittivät sitten ottaa minusta sen punkin pois, mutta en tykännyt siitä yhtään, vaan rimpuilin kaikin voimin joka suuntaan, vaikka sainkin taas hyvää nakkia rauhoittuakseni. Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin, mamma oli kuulemma näpsäissyt sen ryökäleen pois minun nukkuessani.