Talvessa odotan aina yhtä asiaa lumentulon jälkeen: jääkautta. Silloin lenkkimaastot saavat aivan uuden ulottuvuuden, eikä remmiäkään tarvita enää yhtä usein. Tänään oli erityisen hauska päivä, koska sain lenkkikavereikseni Pepin ja Empun. Retki suuntautui emäntien näyttäessä tietä Lauttasaaren edustalla sijaitsevalle Käärmeluodolle. Siellä pidimme pienen evästauon; emännät olivat varustautuneet litroittain kuumalla kaakaolla ja olipa tarjolla karjalanpiirakoita ja donitsejakin; minä haistoin ne. Meille koirille oli tarjolla poron kylkiluita, keppejä ja, nam, lunta.
Tässä kuva meistä paluumatkalla, kun jo maltoimme olla rauhassa kuvanoton vaatiman ajan:
Kotona mamman kanssa olimme sitten niin väsyneitä (mutta onnellisia), että pötkötimme sohvalla loppupäivän. Mamma ei halunnut omaa kuvaansa julkaistavaksi, joten tässä minun tyylinäytteeni:
