Mahdoton koira?

Olen viime aikoina ollut hyvin ahkera ja mamman sanojen mukaan "aivan mahdoton". Mammalla ja papalla on tapana jättää minulle aina töihin lähtiessään jotain kivaa puuhaa, jonka kanssa saan ajan kulumaan kivasti koko työpäivän ajan. Noh, yksi päivä en mielestäni ollut saanut tarpeeksi tekemistä, joten päätin keksiä sitä ihan itse. Tämän minä sain aikaiseksi:

Tein siis pientä silppua omasta sängystäni. Jostain syystä mamma ja pappa eivät osanneet arvostaa vaivannäköäni.

Pari viikkoa sitten kävin Laukaassa kasvattajani järjestämässä pentu- tapaamisessa. Tapasin siellä oman koiraisäni ja neljä veljeäni. Siellä pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa jäljestystä ja noudinpa minä uimalla veneestä heitetyn lokinkin . Mamma oli niiiin ylpeä minusta. Selvästi onnistun aina yllättämään kaikki taidoillani.

Muutaman viikon ajan olen myös käynyt mamman kanssa UMN:n pentutoko-kurssilla. Se on ihan tyhmä kurssi. Joka puolella olisi kivoja kavereita, mutta meitä ei päästetä leikkimään eikä edes haistelemaan toisiamme yhtään. Mamma yrittää vaan koko ajan saada minut tekemään kaikenlaisia temppuja, joista en sillä hetkellä välittäisi yhtään. Haluaisin vain leikkiä muiden kanssa. Mamma valittaa, että sen kädet on kurssin jälkeen aina aivan verillä, kun se joutuu pidättelemään minua remmin päässä. Höh, antaisi minun vain mennä, niin ei tarvitsisi moista valittaa.

Onneksi pääsen aina välillä myös leikkimään. Meillä on täällä Lauttasaaressa kiva leikkipiiri, joka kokoontuu joka torstai puistossa. Siellä on niin kivaa, varsinkin kun me kaikki olemme aivan samankokoisia ja meillä on aivan samat leikitkin. Paras kaverini on kuitenkin Emppu-labbis, jonka kanssa kävin eilen metsässä kokeilemassa, miten verijälkeä haistellaan. Se oli tosi jännää. Emppu on siinä aivan haka ja muutenkin fanitan Emppua aivan kympillä.

Lomakuulumisia

Kylläpä siitä onkin jo pitkä aika, kun viimeksi mamman kanssa näitä juttuja tänne kirjoiteltiin. Kuten viime kerralla mainitsinkin, olin mamman ja papan kanssa lomalla kokonaiset kolme viikkoa. Ensin vierailimme Vaasassa dalmis Amorin ja whippet Onnin luona. Nepäs vasta olivatkin kivoja kavereita. Opin siellä ollessani myös uimaan ja innostuin siitä niin kovasti, että nykyisin minun on ihan pakko päästä rypemään joka ikiseen vesilätäkköön ja lampareeseen. Mamma sanoo, että se on minulla verissä.

Vaasasta suunnattiin sitten Reisjärvelle mummolaan. Siellä minua odotti taas epäluuloisena "isosiskoni" Tinka. Ei se aluksi tykännyt minusta yhtään. Mutta kuinkas ollakaan, voitin Tinkan sydämen sinnikkyydelläni ja luontaisella viehätysvoimallani. Parin päivän jälkeen sain sen vanhan tädin jopa leikkimään ja voi miten hauskaa meillä olikaan. Tässä kuva meistä:

Reisjärvellä ollessani kävin mamman kanssa myös tutustumassa erämaan hajuihin. Sepä vasta olikin jännittävää. Mamma näytti myös miten poimitaan mustikoita; ihastuin siihen puuhaan niin kovasti, että olin sitten jatkuvasti nenä kiinni mättäässä.

Reisjärveltä suunnattiin Oulun kautta mökille. Päiväni kuluivat siellä uiden ja mamman kanssa aurinkoa ottaen. Kokeilin myös saunomista (epäilyttävää hommaa) ja veneilyä. Papan kanssa narrasin kaloja ja mamman kanssa kävin poimimassa mustikoita. Metsistä ei löytynyt yhden yhtä kanttarellia (mitä lienevätkään), joten mamma ei kovasta uhoamisestaan huolimatta voinut kouluttaa minusta kanttarellikoiraa (se olisi ollut varmasti hieno arvonimi se).

Olen nyt palannut levänneenä lomalta takaisin kotiin. Mamma sanoo, että maanantaina odottaa paluu arkeen, kun meillä alkaa UMN:n pentutoko-kurssi. En yhtään tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta ilmeisesti kovaa työtä on edessä. Onneksi ehdin aina välillä leikkimäänkin; tänään näin kävelylenkillä kuukauden nuoremman labbistyttö Mallan. Meillä oli oikein kivaa siihen asti, kun jompi kumpi meistä herätti nukkuvat ampiaiset, jotka sitten syöksyivät meidän kimppuun ja pistivät ilmeisesti meitä molempia. Nyt olen ihan maassa ja kipeänä, mamma onneksi on luvannut hoitaa minut kuntoon.