perjantai 20. elokuuta 2010

Helle survival

Huh huh, mikä kesä! Tällaiselle tummahipiäiselle ja tuuheakarvaiselle kesän helteet meinasivat olla jo vähän liikaa. Jouduin tuijottelemaan mammaa surusilmineni hyvinkin usein ja mamma joutui käyttämään kaikki konstinsa pitääkseen minut edes jotakuinkin elävien kirjoissa. Tässä minun ja mamman survival-opas kesän helteisiin:

1. Kun lämpömittari lähentelee hellelukemia, pysy varjossa! Vaikka pallon perässä olisikin aina kovin kiva säntäillä, uskokaa minua, pidemmän päälle se on kaikkea muuta kuin kivaa. Kieli roikkuu pian vyön alla ja joudut nesteyttämään itseäsi litratolkulla ja siitä seuraa tietysti ihan kamala pissahätä. Ehei, kuumilla ilmoilla kaikista paras paikka on varjossa pienen naposteltavan ja ison kolpakon kanssa.


2. Oikea nesteytys on kaiken a ja o. Kun omaa vesikuppia ei ollut aina saatavilla, opettelin juomaan mamman vesipullosta. Nykyisin minulle ei muu kelpaakaan.


3. Helleilmoilla paras viilennys löytyy järvestä tai merestä. Kaikista kivointa on tietysti jos saat uintiretkelle mukaan kaverin tai kaksi.


4. Aina ei tietenkään ole mahdollista pulahtaa vilvoittavaan veteen. Silloin on otettava muut keinot käyttöön.


Nyt kun ilmat ovat jo vähän viilenneet, voi mennyttä kesääkin muistella jo hymysuin: selvittiinpäs!

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Kesäpuuhia

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:









Lopputuloksena hyvin hyvin väsynyt, mutta hyvin hyvin onnellinen koiruus.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Tyyppi

Meille on muuttanut joku tyyppi. Se on pieni ja äänekäs ja varastaa mamman ja papan huomion tehokkaammin kuin minä.


Olin aluksi aika järkyttynyt, enkä juuri uskaltanut lähestyä mokomaa. Kävin vain pikaisesti nuuhkaisemassa ja keskityin muihin puuhiin. Parin viikon aikana minun on kuitenkin ollut pakko tottua rääpäleeseen. Itse asiassa tyyppi on ihan mukavaa seurattavaa. Olen jopa pusutellut sitä. Ulkona mamman ja tyypin kanssa liikuttaessa olen myös aika suojelevainen, enkä mielelläni päästä vieraita ihmisiä liian lähelle tyypin vankkureita. Kotona saan onneksi kuitenkin huomiota ja rapsuja. Mamma myös ottaa minut usein mukaan vaipanvaihtopuuhiin. Sepä onkin oikein kivaa ja hyväntuoksuista hommaa.

Tähän lopuksi voisin vielä todeta, että taitaa muuten taas olla kevät tulossa. Tuossa kuvassa on muuten vain molempien lonkkien irtokarvat. Mamma on oikein onnellinen furminaattoristaan.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Talvinen jääretki

Talvessa odotan aina yhtä asiaa lumentulon jälkeen: jääkautta. Silloin lenkkimaastot saavat aivan uuden ulottuvuuden, eikä remmiäkään tarvita enää yhtä usein. Tänään oli erityisen hauska päivä, koska sain lenkkikavereikseni Pepin ja Empun. Retki suuntautui emäntien näyttäessä tietä Lauttasaaren edustalla sijaitsevalle Käärmeluodolle. Siellä pidimme pienen evästauon; emännät olivat varustautuneet litroittain kuumalla kaakaolla ja olipa tarjolla karjalanpiirakoita ja donitsejakin; minä haistoin ne. Meille koirille oli tarjolla poron kylkiluita, keppejä ja, nam, lunta.

Tässä kuva meistä paluumatkalla, kun jo maltoimme olla rauhassa kuvanoton vaatiman ajan:



Kotona mamman kanssa olimme sitten niin väsyneitä (mutta onnellisia), että pötkötimme sohvalla loppupäivän. Mamma ei halunnut omaa kuvaansa julkaistavaksi, joten tässä minun tyylinäytteeni:


tiistai 5. tammikuuta 2010

Koirajulkkis

Hihii, minusta tulee julkkis! Pappa lisäsi yhden minusta kertovan pätkän videopalveluun ja sieltä minua voi nyt käydä kaikki pällistelemässä. Videolla pidän hauskaa frisbeeni kanssa. Paikkana on Vuohtojärven jää joululoman aikaan. Käyhän kurkkaamassa, miten hienosti noudan ja palautan: http://www.youtube.com/watch?v=rgYh3fmmpTQ