Talvessa odotan aina yhtä asiaa lumentulon jälkeen: jääkautta. Silloin lenkkimaastot saavat aivan uuden ulottuvuuden, eikä remmiäkään tarvita enää yhtä usein. Tänään oli erityisen hauska päivä, koska sain lenkkikavereikseni Pepin ja Empun. Retki suuntautui emäntien näyttäessä tietä Lauttasaaren edustalla sijaitsevalle Käärmeluodolle. Siellä pidimme pienen evästauon; emännät olivat varustautuneet litroittain kuumalla kaakaolla ja olipa tarjolla karjalanpiirakoita ja donitsejakin; minä haistoin ne. Meille koirille oli tarjolla poron kylkiluita, keppejä ja, nam, lunta.
Tässä kuva meistä paluumatkalla, kun jo maltoimme olla rauhassa kuvanoton vaatiman ajan:
Kotona mamman kanssa olimme sitten niin väsyneitä (mutta onnellisia), että pötkötimme sohvalla loppupäivän. Mamma ei halunnut omaa kuvaansa julkaistavaksi, joten tässä minun tyylinäytteeni:
Meidänkin pitäisi muuten lähteä käymään jäällä ekaa kertaa tälle talvelle. Tai varmaan ekaa kertaa pariin vuoteen.. Ukko pulkkaan ja menoksi! Territ tykkäis ainakin kovasti! :) Voin uskoa, että Lunalla on ollut kivaa. Donitsit ja kaikkea..
VastaaPoistaMe käydään melkein päivittäin yksi lenkki jäällä. Minä saan raahustaa perässä ja Luna tekee samaan aikaan hyvinkin pitkän lenkin viuhtomalla edestakaisin. Ei muuta kuin aurinkoisella ilmalla arskat päähän ja menoksi. Ukkelikin tykkäisi varmasi kovasti :)
VastaaPoista