Damitreenejä ja hormonimyrskyjä

Viikonloppuna kävin vähän treenaamassa flätti Pepin kanssa, joka on tosi hyvä kaverini. Emännät järjestivät meille muutaman hakuruudun, joista me molemmat tykätään tosi kovasti. Olin aivan intoa täynnä, ehkä vähän liikaakin. Ennen lähtölupaa mamma pisti minut pienelle jäähylle. Silittelyn ja lumipenkassa istuskelun jälkeen olin rauhoittunut sen verran, että mamma päästi minut dameja etsimään. Ja hienosti minä niitä etsinkin, ja löysin myös.

Muuten ulkoilu kanssani onkin kuulemma hermojaraastavaa. Hormonimyrskyn vuoksi nuuskuttelen joka ikisen neliösentin lenkkimatkan varrelta ja liikun muutenkin hyvin h i t a a s t i. Vastaantuleville poikakoirille heiluttelen yli-innokkaasti häntää ja räpsyttelen ripsiä. Menee täydestä kaikkiin. Tähän mennessä vanhin sulhasehdokkaani on ollut 13v labbisherra ja nuorin vasta 7 kk vanha mäyräkoiranuorimies.

Kotosalla olenkin sitten harvinaisen rauhallinen; tykkään pötköttelystä ja mahan rapsuttelusta. Yleinen höseltäminen on kuulemma vähentynyt. Siitäkös mamma tykkää.

Aikuinen nainen mä oon...

Nyt SE sitten alkoi. Asia huomattiin aamulla, kun vaalea sohva ei ollutkaan enää aivan niin vaalea. Mamma puki minulle hurjaa vauhtia uudet pitsipöksyt jalkaan ja etsi kaapista ompelukoneensa ommellakseen minulle muutaman parin arkipöksyjä. Olen antanut tosi kiltisti pöksyjen olla jalassa, enkä ole yhtään yrittänyt rimpuilla niistä eroon. Olen saanut siitä paljon kehuja.

Muitakin muutoksia olen huomannut. Olen tänään ollut todella väsynyt ja hyvin hellyydenkipeä. Mamman kanssa ollaan vaan pötkötelty sohvalla reporankana. Lenkillä tapaamani pojat olivat myös aivan hullaantuneita minusta ja olisivat halunneet tehdä lähempääkin tuttavuutta kanssani.

Paparazzi yllätti minut ruoka-aikaan

Mamma joutui perumaan ensi lauantaiksi sopimansa uintiajan Hyvinkään koirauimalaan, jonne minun oli määrä lähteä kaverini Empun kanssa. Höh.