Ihan mahdoton koira?

Viime aikoina mamma ei ole pahemmin ollut kirjoittelutuulella. Olen kuulemma pitänyt siitä huolen erinäisillä tempauksilla, joiden myötä mamma on joutunut todistamaan ensimmäisten harmaiden hiusten ilmaantumisen. Olin jo saanut erivapauden viettää päiväni olohuoneen sohvalla loikoillen mamman ja papan ollessa töissä. Kaikki sujuikin oikein mainiosti siihen epäonniseen päivään asti, kun olin teroittanut hampaitani papan edellisenä päivänä uusimiin lattialistoihin (niihin samoihin, jotka olin jo kerran aikaisemminkin purrut puhki). Noh, ei siinä vielä mitään; mamma suhtautui asiaan huumorilla, vaikka pappa painuikin epätoivon syövereihin miettiessään kokonaisen päivän vienyttä sahaus- ja mittausoperaatiota. Seuraavana päivän putosi sitten pommi mammankin harteille: pienessä epähuomiossa olin nimittäin hinannut KAIKKI mamman valokuva-albumit kirjahyllystä ja sitten vahingossa olin selaillut niitä niin huolimattomasti, että kirjoista irtosivat sivut ja kuviin jäi muistoksi hampaanjälkeni. Voih, mamma oli niiiiin epätoivoinen.

Joko arvaatte, mitä tästä kaikesta seurasi? Juu, jouduin siis takaisin eteiseen. Sielläkään tosin ei kaikki sujunut aivan suunnitelmien mukaisesti, sillä mamman ollessa lomalla olin testannut hampaitani mamman minulle ompelemaan prinsessapetiin. Papan tullessa töistä ovella odotti sitten valtava styroxpalleropilvi. Mamma oli tästäkin kovin surullinen.

Näistä kaikista epäonnisista tapahtumista huolimatta ollaan nyt mamman kanssa treenattu kovasti tokoa. Olemme tällä hetkellä Lauttasaaren koirakerhon Jatko I -kurssilla. Kevättäkö lie rinnassa, sillä välillä minulla on kamalan vaikeaa keskittyä työntekoon: on tuoksuja ja hajuja ja muita koiria, jotka kaikki ovat niin paljon mielenkiintoisempia kuin mikään nami, mitä mamma minulle tarjoilee. Toivon, että tämä on vain väliaikaista, jotta mamman mielenterveys säilyy....

Täällä Helsingissä on jo kevät! Tässä kuitenkin kuva pääsiäisestä, jonka vietin mökillä Oulujärvellä. Siellä oli kovasti lunta ja kaikkea kivaa tekemistä (mamma sanoo, ettei tähän lueta sitä haisevaa läjää, jossa pyöriskelin). Touhusin pihalla aamusta iltaan. Enhän näytä tässä yhtään väsyneeltä?