Kesäloman jälkeen

Aika menee hurjaa vauhtia silloin kun on kivaa. Olen puuhaillut toukokuun jälkeen vaikka mitä jännää. Toukokuun alussa matkustin mamman kanssa Palokkaan kasvattajani Maijan luo, jossa otin osaa taipparikurssiin. Pääsin pitkästä aikaa haistelemaan variksia ja lokkeja ja yhtä pupuakin. Variksista en aluksi meinannut tykätä yhtään; ne haisivat, enkä olisi millään ottanut sellaista suuhuni, yäk. Maija tiesi kuitenkin konstit ja kun vähäsen sillä härnäsivät niin johan se oli pakko napata suuhunkin. Lokki puolestaan haisi niin kutsuvalta, että yritin salamana vähän pyöriskellä sen päällä. Olivat kuitenkin niin nopeita, että tekivät mokomat siitä heti lopun ja sain tuntea poskilihaksissani tehneeni väärin. Pupujäljen jäljestin oikein esimerkillisesti ja mamma on siitä vieläkin ylpeä. Saa nähdä jäivätkö opit mieleen, sillä niitä taitoja pääsen testaamaan kokeessa jo tänä syksynä.

Kesäloman vietin kokonaan maalla, jossa pääsin uimaan aina kun halusin. Viimeisenä iltana mökillä opin myös tempun, jota pappa oli yrittänyt opettaa minulle koko loman ajan: pellehypyn laiturilta!

Mökillä myös mejäiltiin mamman kanssa useampaankin otteeseen. Mamma toivoo, että päästäisiin kisoihinkin ihan pian. Olen siinä aika haka, mutta mamman mielestä saisin pysähtyä paremmin nuuskimaan makauksia. Pöh, kuka malttaa sellaista, kun tietää, että jäljen päässähän se palkinto vasta on?

Nyt ollaan taas palattu kaupunkiin. Lauttasaaren koirakerhon järjestämälle tokokurssille palaan heti, kun naistenvaivani ovat ohi. Olen taas saanut kulmakunnan kundit ihan sekaisin, hih.