Olin aluksi aika järkyttynyt, enkä juuri uskaltanut lähestyä mokomaa. Kävin vain pikaisesti nuuhkaisemassa ja keskityin muihin puuhiin. Parin viikon aikana minun on kuitenkin ollut pakko tottua rääpäleeseen. Itse asiassa tyyppi on ihan mukavaa seurattavaa. Olen jopa pusutellut sitä. Ulkona mamman ja tyypin kanssa liikuttaessa olen myös aika suojelevainen, enkä mielelläni päästä vieraita ihmisiä liian lähelle tyypin vankkureita. Kotona saan onneksi kuitenkin huomiota ja rapsuja. Mamma myös ottaa minut usein mukaan vaipanvaihtopuuhiin. Sepä onkin oikein kivaa ja hyväntuoksuista hommaa.
Tähän lopuksi voisin vielä todeta, että taitaa muuten taas olla kevät tulossa. Tuossa kuvassa on muuten vain molempien lonkkien irtokarvat. Mamma on oikein onnellinen furminaattoristaan.
Onnea, onnea pikku pitkosta!! Sona-äippä täällä sai viikko sitten kolmannen ja viimeisen pentueensa. Kyllä se on vaan maailman paras ja huolehtivaisin äiti, on suvainnut tässä muutaman päivän ajan yhden "vuokralaisenkin" läsnäolon maitobaarilla. Tyttärensä Wilmalla meinaa olla maito tiukassa, joten pesueen pienimmäinen ei tahdo saada painoa riittävästi. Ei hätää, Sona the Supermummi tulee apuun ja johan on pikkutytönkin masu täynnä. Ihmeellinen mamma, ei vierasta muidenkaan pentuja :)
VastaaPoistaOi, ihana Sona-mummu :) Luna lähettää kovasti Sona äidilleen onnea sekä oman pentueen johdosta että isoäidiksi tulosta. Ihania ovat nuo pirpanat, sekä ihmis- että koirasellaiset.
VastaaPoista