Banzai! Kuluneen viikon aikana olen saanut hurjasti uusia ystäviä. Torstaina tapasin Obelixin, joka on labradorinnoutaja ihan niin kuin minäkin olen, ja vain reilun viikon minua vanhempi. Ja voi miten komea poika se onkaan; ruskeakin vielä väriltään. Oltiin mamman kanssa ihan myytyjä. Aluksi minua vähän pelotti, kun Obelix oli hieman liian rohkea minua kohtaan. Menin mamman jalkoihin hakemaan turvaa tai sitten vain heittäydyin selälleni vinkumaan heti kun Obelix tuli lähellekään minua. Mutta kun pääsin jyvälle pojan leikeistä, olin ihan fiiliksissä. Ja kun sitten vihdoin sain heitettyä sen selälleen, hyppäsin sen päälle muristen ja itsetuntoa puhkuen. Samaa taktiikkaa käytin sitten koko loppuleikin ajan.
Lauantaiaamuna pihalla törmäsin sitten ihanaan Emppuun. Se oli myös ruskea labbis, mutta paljon isompi kuin Obelix. Mamman mukaan Emppu oli jo aikuinen (mitä se tarkoittaakaan). Emppu oli myös paljon rauhallisempi kuin Obelix ja heilutteli minulle vain häntäänsä, kun minä roikuin sen korvissa hampaillani. Emppuakin tulen toivottavasti näkemään usein.
Tänään kävin sitten leikkimässä Jerkun kanssa. Sinne leikkipaikalle piti mennä autolla, enkä minä tykännyt siitä puuhasta yhtään. Jerkku oli minua vähän vanhempi ja aika paljon isompi labbis. Mutta leikkimisestä sekin tykkäsi kovasti. Painittiin taas hirmuisesti (minä sain taas olla päällimmäisenä). Minua kuitenkin vähän väsytti, enkä sitten jaksanut leikkiä kovin kauaa. Jerkulla olisi voimia riittänyt vielä, joten minun piti vähän komennella sitä aina kun se tuli minua innostamaan leikkiin mukaan. Mamma sanoi, että olin ollut aika topakkana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti