Nuuhnuuh! Olen nyt ollut uudessa kodissani jo reilun viikon. Niin mamma sanoo, minä itsehän en ajasta vielä kovin paljon mitään ymmärrä. Aika on mennyt hurjaa vauhtia tutustuessani kaikkiin uusiin hajuihin, paikkoihin ja ihmisiin. Täällä samassa talossa asuu monta kivaa tyyppiä, naapureiksi mamma ja pappa niitä kutsuvat. Olen niiden mielestä ihan ylikiva ja siksi pusuttelenkin ihan kaikki tutustumaan tulevat ihmiset. Mammaa kuulemma vähän hirvittää, että miten käy sitten kun olen parikymmenkiloinen "rötväke ". En ymmärrä, mitä mamma sillä tarkoittaa. Enkös tule aina olemaan näin ihana ja pieni?
Mamma on opettanut minulle jo monta uutta juttua. Osaan mielestäni istua jo ihan ylihyvin ja makaamaankin menen aina silloin, kun tiedän, että mamman käteen on piilotettu nameja. Viime päivinä olen myös harjoitellut yksinoloa ja tänään olin mamman mukaan jopa 1,5 tuntia yksin kotona. Mamma tuli töistä kotiin ihan vauhkona, kun luuli minun jääneen kotiin ulvomaan. Höh! Taisi rauhoittua melko lailla, kun huomasi minun kömpivän sohvan takaa unisena. Hyvin minä nukuinkin. Ainakin heti sen jälkeen, kun olin löytänyt ja syönyt kaikki nurkkiin piilotetut nakinpalat. Nam!
Tänään mamma sai uuden hössötyskohtauksen, kun huomasi minussa kiinni olevan punkin. Voi sitä hössötystä ja paapomista, mikä siitä seurasi. Mamma ja pappa yrittivät sitten ottaa minusta sen punkin pois, mutta en tykännyt siitä yhtään, vaan rimpuilin kaikin voimin joka suuntaan, vaikka sainkin taas hyvää nakkia rauhoittuakseni. Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin, mamma oli kuulemma näpsäissyt sen ryökäleen pois minun nukkuessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti