Luna the Labbis

Kuluneen viikon aikana olen taas ehtinyt puuhailla vaikka ja mitä. Torstaina tapasin jälleen ihanan Empun ja sen kanssa meillä oli taas oikein kivaa. Emppu osasi jonkun tosi kiva leikin, johon liittyi frisbee (niin mamma sanoi) ja säntäilyä lentelevän frisbeen perässä. Minä en oikein hoksannut leikin ideaa, mutta päädyin juoksentelemaan Empun perässä ja esittämään, että olin kuin olinkin perillä leikistä. Mamma lohdutti, että kyllä minäkin sitten isona osaan.

Lauantaina olin papan ja mamman kanssa puistossa leikkimässä pallolla, kun tapasin Tapsan. Tapsa kertoi, että hänen luonaan majailee myös pikkuinen labradorinnoutaja, Kille nimeltään. Tapsa oli minusta niin innoissaan, että haki Killen leikkimään minun kanssa. Ja meillä olikin tosi kivaa! Kille oli ihan samankokoinen ja osasi ihan samat leikit kuin minäkin. Leikittiin sitten niin kovasti, että meidät kummatkin oli pakko kantaa kotiin. Nähdään Killen kanssa leikin merkeissä taas pian.

No sunnuntai olikin sitten taas jännä päivä. Mamma ja pappa pakkasivat minut autoon ja sitten huristeltiin tosi kauas. Ja tällä kertaa minä en enää huutanut autossa ollenkaan. Mamma oli minusta niin ylpeä, että oli ihan poksahtaa. Perillä siellä kaukana tapasin sitten ihan erinäköisen koiran, Samu sen nimi oli. Samun turkki ei ollutkaan suora niin kuin minulla, vaan ihan kikkurainen. Mutta tykkäsin siitäkin kovasti ja leikin taas itseni ihan väsyksiin.

Mamma taitaa olla minusta aika ylpeä. Ainakin se muistaa aina kehua minua tosi kovasti, kun jään hienosti yksin kotiin papan ja mamman lähtiessä aamuisin töihin. Itse asiassa en malttaisi millään odottaa, että lähteävät, kun tiedän silloin saavani lempileluni täynnä herkkuja.