Heippa! Olen nyt virallisesti konkari matkustelussa. Viikonloppuna matkustin nimittäin junalla mamman kanssa mummolaan. Matka olikin tooosi pitkä, ensin viisi tuntia junassa ja sitten vielä tunnin verran autolla. Olin perillä ihan rättipoikkiväsynyt. Mamma oli etukäteen pelännyt junassa matkustamista. Höh! Eihän siinä ollut mitään pelättävää. Samaan vaunuun tuli tosi monta isoa koiraa, jotka olisivat halunneet tutustua minuun. En pelännyt niitä yhtään, vaan kurkistelin vain niitä penkin alta mamman tekemästä pesästä. Muutenkin matka sujui tosi kivasti nukkuen ja herkkuluuta järsien.
Perillä minua odotti taas monta kivaa tyyppiä, jotka olivat minusta ihan yli-innostuneita. Pusuttelin taas kaikkia ja puraisin jotain vähän nenästäkin. Kaikista jännin oli kuitenkin Tinka-koira, joka oli minua ainakin kymmenen kertaa isompi. Harmi, kun se ei ollut yhtä innoissaan minusta kuin mitä minä olin siitä. Se vain pöhisi minulle ja kuopi mahtailevasti maata aina kun yritin innostaa sitä leikkimään.
Tykkäsin siitä paikasta tosi kovasti. Inhottavaa pantaa ei tarvinnut laittaa kaulaan koko viikonloppuna. Heti ulko-oven takana alkoi iso piha, jossa hypin ja pompin ja haistelin koko sydämeni kyllyydestä. Vieressä oli myös isoja metsiä, joissa samoilin mamman kanssa ja pääsinpä kahlaamaan järvessäkin. Sen vesi maistui paljon paremmalta kuin merivesi.
Olipa tosi kiva viikonloppu. Oli kyllä kiva päästä takaisin kotiinkin. Pappa oli selvästi kaivannut minua kovasti. Puraisin sitäkin vähän nenästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti