Hiphei! Juhannus on sitten kivaa aikaa! Silloin syödään mahat täyteen nakkeja ja leikitään hippasta kavereiden kanssa. Vietin elämäni ensimmäisen juhannuksen mökkeillen Oulujärvellä. Oli taas tosi kivaa. Sain siellä myös uuden ystävän, hurjan kivan Hurjan. Aluksi vähän säikähdin sitä, kun se tuli kamalalla vauhdilla ja haukkuen minua kohti. Mukana oli myös Hurjan "isosisko" Tassu, joka ei todellakaan tykännyt minusta edes parin päivän jälkeen. Hurjan kanssa kuitenkin ystävystyttiin alkusäikähdyksen jälkeen ja sitten olimmekin koko juhannuksen kuin paita ja peppu. Olin aina siellä missä Hurjakin. Välillä se taisi vähän kyllästyäkin minuun, kun olin koko ajan sen poskissa tai korvissa kiinni, mutta vähän levättyään se jaksoi taas minua paremmin. Tässä kuva meistä:

Viime viikolla kävin myös ensimmäistä kertaa koulussa. Kyseessä oli taaperokurssi, jonne mamma oli meidät ilmoittanut. Siellä oli muutama muukin koira, esimerkiksi aivan pikkuinen labbistyttö Lola. Mamma sanoi, etten minä varmasti ole ollut ikinä niin pikkuinen kuin Lola, niin pieni se oli. Minä kyllä sanon, että mamman lähimuisti pettää aika pahasti... Joka tapauksessa, en tajunnut yhtään sen kurssin ideaa. Eikös me oltu menty sinne leikkimään muiden koirien kanssa? Ei siellä kyllä leikitty yhtään, koko ajan olisi vaan pitänyt olla nätisti ja tehdä mamman perässä juttuja. Minusta kuulemma tuli kurssin häirikkö, kun koko ajan hepuloin vaan kaikkien kavereiden perään. En ymmärrä, miten ne muut osasi olla niin hienosti. Se Lolakin...

Olen ollut vähän sairaana. Eilen minulle tuli niin huono olo, ettei ruokakaan maistunut. Mamma hätääntyi tästä melko lailla, kun tunnetusti olen aina ennen ollut ruoka-aikaan paikalla. Olin koko päivän ihan masentunut, enkä jaksanut innostua oikein mistään. Se oli minulle kyllä ihan uusi kokemus. Ja illalla aloin sitten oksentaakin. Se oli kamalaa, kun ei siitä meinannut tulla loppua ollenkaan. Sitten mamma ja pappa pakkasivat minut autoon ja ajoivat minut lääkäriin keskellä yötä. Ensin ei meinannut tapahtua mitään, vaan jouduttiin istumaan kovilla penkeillä monta tuntia. Siellä oli monta muutakin sairasta koiraa. En kuitenkaan jaksanut olla niistä yhtään kiinnostunut, vaan huohotin vain mamman naamalle kuumeista hengitystä.

Kun viimein pääsin sen lääkärisedän juttusille, olin jo odottanut kolme tuntia siellä kamalassa huoneessa. Lääkärisetä oli kuitenkin ihan kiva, vaikka painelikin minua sormilla joka puolelta ja kyseli koko ajan, että sattuuko se. Ei sattunut. Kuumetta minulla kuitenkin oli aika paljon. Sitten minua kiidätettiin ympäri sairaalaa ja sörkittiin kummilla vekottimilla. Ja minuun myös pisteltiin kamalia neuloja. Onneksi mamma ja pappa olivat mukana ja juttelivat minulle mukavia. Olin niin huonona, etten jaksanut rimpuilla yhtään vastaan. Minut myös laitettiin makaamaan kummalle pöydälle pussien alle ja sitten minusta otettiin kuvia isolla kameralla. Mamma oli tässä vaiheessa jo melko hysteerinen.

Ei minusta kuitenkaan löytynyt oikein mitään vikaa. Lääkärisetä oli pelännyt, että olisin syönyt jotain kiellettyä ja se olisi jäänyt jumiin mahaani. Onneksi näin hullusti ei kuitenkaan ollut käynyt. Sain sitten kovasti lääkkeitä ja minun kaulaani myös pumpattiin kaksi kertaa jotain kosteaa. Tuon pumppauksen jälkeen olin ihan muotopuoli, kun kaulassani roikkui kaksi isoa nestepussia. Kameliksi pappa minua taisi kutsua...

Olen nyt nukkunut melkein koko päivän. Myös Saara-täti kävi minua hoivaamassa. Mamma on syöttänyt minulle kaikenlaisia lääkkeitä ja nyt illalla ruokahaluni on vihdoin palannut. Nyt voisinkin syödä vaikka hevosen! Täältä tullaan taas!

Kuulin mamman sanovan papalle, että minusta kehkeytyy pikkuhiljaa melkoinen riiviö. Mitäköhän se tarkoittaa? Onkohan sillä mitään tekemistä, että söin mamman rakkaan koirankoulutuskirjan tai papan pleikkarin ohjaimen? Mamma ei tainnut myöskään tykätä siitä, että menin ja söin mamman käsilaukkuun evääksi pakatut siansaparot, koko pussillisen. Laukku oli nostettu pöydälle, mutta niin vain minä sain sen sieltä kiskottua lattialle. On niin hauskaa, kun mamma ja pappa eivät yhtään tiedä, miten ylhäälle minä jo yletyn. Ai niin, mamma taisi olla myös pahoillaan siitä, että tänään olin kiskonut pöydältä liinan alas ja syönyt liinan mukana lattialle tipahtaneet teepussit. Tai söin vain ne sitruunan hajuiset, muut olivat vähän liian kummallisia minun nenääni.

Vaikka keksinkin kaikenlaista pikku jekkua yksin ollessani, niin vain mamma tykkää minusta aivan kamalasti. Sain tänään mammalta uuden kaverin, jonka kanssa painiskelin koko illan. Se Kurre on tosi hauska kaveri, ihan minun kokoinen ja antaa aina minun voittaa kaikki painit. Ei se kyllä paljon juttele tai ole muutenkaan kovin eläväinen. Taitaa olla jotenkin vajaa, mutta tykkään siitä kuitenkin kovasti.

Mamma kertoi ilmoittaneensa meidät ensi viikolla alkavalle taaperokurssille. Siellä kuulemma pääsen leikkimään muiden koiravauvojen kanssa. Mutta ei se kuulemma ole pelkästään vaan leikkiä se kurssi, vaan minun täytyy aina välillä muistaa käyttäytyäkin. Mitenköhän se onnistuu? Riehaudun aina niin kovasti, kun tapaan muita minunlaisia.

Mamma kertoi, että olen nyt ollut uudessa kodissani kuukauden. Se on varmaan hurjan pitkä aika. Olen ainakin ehtinyt tehdä kaikenlaista. Viime viikolla kävin ensimmäisen kerran lääkärillä. Se oli kamalan jännä paikka, täynnä mielenkiintoisia ja vähän pelottaviakin hajuja. Siellä minut nostettiin pöydälle syömään nameja ja lääkäritäti halusi kurkkia minun suuhun, korviin ja silmiin. Mamma sanoi, että minuun myös pistettiin jotain, mutta en minä vaan mitään semmoista huomannut...

Viikonloppuna matkustin jälleen junalla. Tällä kertaa matka oli pidempi ja nyt pappakin oli mukana. Nukuin taas melkein koko matkan, minkä vuoksi mamma kehui minua tosi paljon. Kun päästiin perille, mamma ja pappa muuttuivat ihan villeiksi. Ne vaan juoksentelivat joka paikkaan, haistelivat ja hyppelivät. Mökiksi ne sitä paikkaa kutsuivat. Ja siellä mökissä minä tapasin toisen mummuni. Mummu tykkäsi minusta tosi kovasti ja syötti minulle kovasti nakkeja. Meillä oli tosi kivaa yhdessä.

Tiedän nyt tykkääväni tosi kovasti mökkielämästä. Mökillä ei pidetä pantaa. Mökillä juoksennellaan koko ajan mökin ja rannan välillä, nukutaan laiturilla, kahlataan rannassa ja samoillaan metsissä. En vielä uskaltanut papan perässä uimaan, mutta puhaltelin vesikuplia nenälläni veteen. Se oli huippukivaa! Mamma ja pappa sanoivat, että pääsen mökille vielä monta kertaa.