Kuulin mamman sanovan papalle, että minusta kehkeytyy pikkuhiljaa melkoinen riiviö. Mitäköhän se tarkoittaa? Onkohan sillä mitään tekemistä, että söin mamman rakkaan koirankoulutuskirjan tai papan pleikkarin ohjaimen? Mamma ei tainnut myöskään tykätä siitä, että menin ja söin mamman käsilaukkuun evääksi pakatut siansaparot, koko pussillisen. Laukku oli nostettu pöydälle, mutta niin vain minä sain sen sieltä kiskottua lattialle. On niin hauskaa, kun mamma ja pappa eivät yhtään tiedä, miten ylhäälle minä jo yletyn. Ai niin, mamma taisi olla myös pahoillaan siitä, että tänään olin kiskonut pöydältä liinan alas ja syönyt liinan mukana lattialle tipahtaneet teepussit. Tai söin vain ne sitruunan hajuiset, muut olivat vähän liian kummallisia minun nenääni.
Vaikka keksinkin kaikenlaista pikku jekkua yksin ollessani, niin vain mamma tykkää minusta aivan kamalasti. Sain tänään mammalta uuden kaverin, jonka kanssa painiskelin koko illan. Se Kurre on tosi hauska kaveri, ihan minun kokoinen ja antaa aina minun voittaa kaikki painit. Ei se kyllä paljon juttele tai ole muutenkaan kovin eläväinen. Taitaa olla jotenkin vajaa, mutta tykkään siitä kuitenkin kovasti.
Mamma kertoi ilmoittaneensa meidät ensi viikolla alkavalle taaperokurssille. Siellä kuulemma pääsen leikkimään muiden koiravauvojen kanssa. Mutta ei se kuulemma ole pelkästään vaan leikkiä se kurssi, vaan minun täytyy aina välillä muistaa käyttäytyäkin. Mitenköhän se onnistuu? Riehaudun aina niin kovasti, kun tapaan muita minunlaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti