Mamma sairastaa

Minulla on tärkeä tehtävä. Pidän huolta sairaasta mammasta. Käyn aina välillä tarkistamassa, hengittääkö se ja annan poskelle ison, kostean pusun. Mamma sanoo, että se auttaa. Huomenna mamma on luvannut olla terve jälleen. Sitten me tehdään kuulemma jotain huippukivaa; palkinnoksi siitä, että olen ollut niin hieno koira.

Ensimmäinen näyttely

Tässä pieni kuvakollaashi uusista aikaansaannoksistani:

Näiden lisäksi söin myös osittain mamman mittatilausmaton, joka kuulemma oli maksanut hunajaa. Näiden tuhotöideni jälkeen ovat mokomat levittäneet joka paikkaa kirkasta nestettä, joka maistuu ällöltä. Täytyy varmaan keksiä taas jotain uutta askarreltavaa...

Kävin pari viikkoa sitten mamman kanssa missikisoissa Hyvinkäällä. En sijoittunut, koska minulla on kuulemma liian pitkä kuono ja silmätkin voisivat olla tummemmat. Mamma lohdutti, että juuri nuo ominaisuudethan minusta tekevät Lunan, maailman kauneimman lappiksen :) En ole siis mikään näyttelykoira, mutta ehkä pärjään paremmin jossain muussa lajissa...

Hyvinkää 5.10.2008, Noutajien päänäyttely

Rötöstelyä

Kukamitähäh??!! MINÄ en ole tehnyt mitään! MINÄ olen aina ollut tosi kiltisti! MINUA ei voi syyttää mistään! SE, joka jotain sellaista väittää, on vähän tyhmä! MINÄ metsästin koko päivän vain tätä sorsaa ja katso nyt, tässä se nyt on! Kaikki muu on ihan jonkun MUUN tekosia! MINÄ olen tosi kiltti koira, enkö olekin, joohan joohan!?

Mahdoton koira?

Olen viime aikoina ollut hyvin ahkera ja mamman sanojen mukaan "aivan mahdoton". Mammalla ja papalla on tapana jättää minulle aina töihin lähtiessään jotain kivaa puuhaa, jonka kanssa saan ajan kulumaan kivasti koko työpäivän ajan. Noh, yksi päivä en mielestäni ollut saanut tarpeeksi tekemistä, joten päätin keksiä sitä ihan itse. Tämän minä sain aikaiseksi:

Tein siis pientä silppua omasta sängystäni. Jostain syystä mamma ja pappa eivät osanneet arvostaa vaivannäköäni.

Pari viikkoa sitten kävin Laukaassa kasvattajani järjestämässä pentu- tapaamisessa. Tapasin siellä oman koiraisäni ja neljä veljeäni. Siellä pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa jäljestystä ja noudinpa minä uimalla veneestä heitetyn lokinkin . Mamma oli niiiin ylpeä minusta. Selvästi onnistun aina yllättämään kaikki taidoillani.

Muutaman viikon ajan olen myös käynyt mamman kanssa UMN:n pentutoko-kurssilla. Se on ihan tyhmä kurssi. Joka puolella olisi kivoja kavereita, mutta meitä ei päästetä leikkimään eikä edes haistelemaan toisiamme yhtään. Mamma yrittää vaan koko ajan saada minut tekemään kaikenlaisia temppuja, joista en sillä hetkellä välittäisi yhtään. Haluaisin vain leikkiä muiden kanssa. Mamma valittaa, että sen kädet on kurssin jälkeen aina aivan verillä, kun se joutuu pidättelemään minua remmin päässä. Höh, antaisi minun vain mennä, niin ei tarvitsisi moista valittaa.

Onneksi pääsen aina välillä myös leikkimään. Meillä on täällä Lauttasaaressa kiva leikkipiiri, joka kokoontuu joka torstai puistossa. Siellä on niin kivaa, varsinkin kun me kaikki olemme aivan samankokoisia ja meillä on aivan samat leikitkin. Paras kaverini on kuitenkin Emppu-labbis, jonka kanssa kävin eilen metsässä kokeilemassa, miten verijälkeä haistellaan. Se oli tosi jännää. Emppu on siinä aivan haka ja muutenkin fanitan Emppua aivan kympillä.

Lomakuulumisia

Kylläpä siitä onkin jo pitkä aika, kun viimeksi mamman kanssa näitä juttuja tänne kirjoiteltiin. Kuten viime kerralla mainitsinkin, olin mamman ja papan kanssa lomalla kokonaiset kolme viikkoa. Ensin vierailimme Vaasassa dalmis Amorin ja whippet Onnin luona. Nepäs vasta olivatkin kivoja kavereita. Opin siellä ollessani myös uimaan ja innostuin siitä niin kovasti, että nykyisin minun on ihan pakko päästä rypemään joka ikiseen vesilätäkköön ja lampareeseen. Mamma sanoo, että se on minulla verissä.

Vaasasta suunnattiin sitten Reisjärvelle mummolaan. Siellä minua odotti taas epäluuloisena "isosiskoni" Tinka. Ei se aluksi tykännyt minusta yhtään. Mutta kuinkas ollakaan, voitin Tinkan sydämen sinnikkyydelläni ja luontaisella viehätysvoimallani. Parin päivän jälkeen sain sen vanhan tädin jopa leikkimään ja voi miten hauskaa meillä olikaan. Tässä kuva meistä:

Reisjärvellä ollessani kävin mamman kanssa myös tutustumassa erämaan hajuihin. Sepä vasta olikin jännittävää. Mamma näytti myös miten poimitaan mustikoita; ihastuin siihen puuhaan niin kovasti, että olin sitten jatkuvasti nenä kiinni mättäässä.

Reisjärveltä suunnattiin Oulun kautta mökille. Päiväni kuluivat siellä uiden ja mamman kanssa aurinkoa ottaen. Kokeilin myös saunomista (epäilyttävää hommaa) ja veneilyä. Papan kanssa narrasin kaloja ja mamman kanssa kävin poimimassa mustikoita. Metsistä ei löytynyt yhden yhtä kanttarellia (mitä lienevätkään), joten mamma ei kovasta uhoamisestaan huolimatta voinut kouluttaa minusta kanttarellikoiraa (se olisi ollut varmasti hieno arvonimi se).

Olen nyt palannut levänneenä lomalta takaisin kotiin. Mamma sanoo, että maanantaina odottaa paluu arkeen, kun meillä alkaa UMN:n pentutoko-kurssi. En yhtään tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta ilmeisesti kovaa työtä on edessä. Onneksi ehdin aina välillä leikkimäänkin; tänään näin kävelylenkillä kuukauden nuoremman labbistyttö Mallan. Meillä oli oikein kivaa siihen asti, kun jompi kumpi meistä herätti nukkuvat ampiaiset, jotka sitten syöksyivät meidän kimppuun ja pistivät ilmeisesti meitä molempia. Nyt olen ihan maassa ja kipeänä, mamma onneksi on luvannut hoitaa minut kuntoon.

Kylläpä aika menee nopeasti kun on hauskaa. Viime aikoina päiväni ovat kuluneet lähinnä kasvamiseen ja tärkeiden taitojen opetteluun. Suoritin myös taaperokurssin loppuun ja sain sieltä aikas hyvät arvosanat. Seuraavaksi suunnataan jonnekin toiselle kurssille, mamma ei ole vielä paljastanut minne. Mamman kanssa olemme alkaneet harjoitella myös sellaisella oranssilla pötkylällä, jota heitellään ja jonka minä käyn hakemassa takaisin mammalle hurjaa vauhtia. Olen siinä jo aika hyvä. Voipi ollakin, että siitä ura urkeaa minulle vähän isompana. Mamma sanoo, että muutkin sukulaiseni ovat kunnostautuneet sillä saralla.

Olen nyt nähnyt Killeä säännöllisesti leikin merkeissä. Ja mikä hassuinta, törmäsimme sattumalta myös Killen siskoon, Kiltsiin, joka on ihan minun kokoiseni ja vieläpä saman värinenkin. Kolmistaan me saamme aika kivat leikit aikaiseksi; vedämme esimerkiksi kaikki samaa keppiä tai sitten vaan juoksemme päättöminä pitkin puistoa. Meistä löytyy kuva tuolta toiselta sivulta.

Jään pian lomalle mamman ja papan kanssa, joten en ehkä ehdi kirjoittelemaan kuulumisiani ennen syksyä. Sitten olenkin jo tosi iso tyttö.

Hiphei! Juhannus on sitten kivaa aikaa! Silloin syödään mahat täyteen nakkeja ja leikitään hippasta kavereiden kanssa. Vietin elämäni ensimmäisen juhannuksen mökkeillen Oulujärvellä. Oli taas tosi kivaa. Sain siellä myös uuden ystävän, hurjan kivan Hurjan. Aluksi vähän säikähdin sitä, kun se tuli kamalalla vauhdilla ja haukkuen minua kohti. Mukana oli myös Hurjan "isosisko" Tassu, joka ei todellakaan tykännyt minusta edes parin päivän jälkeen. Hurjan kanssa kuitenkin ystävystyttiin alkusäikähdyksen jälkeen ja sitten olimmekin koko juhannuksen kuin paita ja peppu. Olin aina siellä missä Hurjakin. Välillä se taisi vähän kyllästyäkin minuun, kun olin koko ajan sen poskissa tai korvissa kiinni, mutta vähän levättyään se jaksoi taas minua paremmin. Tässä kuva meistä:

Viime viikolla kävin myös ensimmäistä kertaa koulussa. Kyseessä oli taaperokurssi, jonne mamma oli meidät ilmoittanut. Siellä oli muutama muukin koira, esimerkiksi aivan pikkuinen labbistyttö Lola. Mamma sanoi, etten minä varmasti ole ollut ikinä niin pikkuinen kuin Lola, niin pieni se oli. Minä kyllä sanon, että mamman lähimuisti pettää aika pahasti... Joka tapauksessa, en tajunnut yhtään sen kurssin ideaa. Eikös me oltu menty sinne leikkimään muiden koirien kanssa? Ei siellä kyllä leikitty yhtään, koko ajan olisi vaan pitänyt olla nätisti ja tehdä mamman perässä juttuja. Minusta kuulemma tuli kurssin häirikkö, kun koko ajan hepuloin vaan kaikkien kavereiden perään. En ymmärrä, miten ne muut osasi olla niin hienosti. Se Lolakin...

Olen ollut vähän sairaana. Eilen minulle tuli niin huono olo, ettei ruokakaan maistunut. Mamma hätääntyi tästä melko lailla, kun tunnetusti olen aina ennen ollut ruoka-aikaan paikalla. Olin koko päivän ihan masentunut, enkä jaksanut innostua oikein mistään. Se oli minulle kyllä ihan uusi kokemus. Ja illalla aloin sitten oksentaakin. Se oli kamalaa, kun ei siitä meinannut tulla loppua ollenkaan. Sitten mamma ja pappa pakkasivat minut autoon ja ajoivat minut lääkäriin keskellä yötä. Ensin ei meinannut tapahtua mitään, vaan jouduttiin istumaan kovilla penkeillä monta tuntia. Siellä oli monta muutakin sairasta koiraa. En kuitenkaan jaksanut olla niistä yhtään kiinnostunut, vaan huohotin vain mamman naamalle kuumeista hengitystä.

Kun viimein pääsin sen lääkärisedän juttusille, olin jo odottanut kolme tuntia siellä kamalassa huoneessa. Lääkärisetä oli kuitenkin ihan kiva, vaikka painelikin minua sormilla joka puolelta ja kyseli koko ajan, että sattuuko se. Ei sattunut. Kuumetta minulla kuitenkin oli aika paljon. Sitten minua kiidätettiin ympäri sairaalaa ja sörkittiin kummilla vekottimilla. Ja minuun myös pisteltiin kamalia neuloja. Onneksi mamma ja pappa olivat mukana ja juttelivat minulle mukavia. Olin niin huonona, etten jaksanut rimpuilla yhtään vastaan. Minut myös laitettiin makaamaan kummalle pöydälle pussien alle ja sitten minusta otettiin kuvia isolla kameralla. Mamma oli tässä vaiheessa jo melko hysteerinen.

Ei minusta kuitenkaan löytynyt oikein mitään vikaa. Lääkärisetä oli pelännyt, että olisin syönyt jotain kiellettyä ja se olisi jäänyt jumiin mahaani. Onneksi näin hullusti ei kuitenkaan ollut käynyt. Sain sitten kovasti lääkkeitä ja minun kaulaani myös pumpattiin kaksi kertaa jotain kosteaa. Tuon pumppauksen jälkeen olin ihan muotopuoli, kun kaulassani roikkui kaksi isoa nestepussia. Kameliksi pappa minua taisi kutsua...

Olen nyt nukkunut melkein koko päivän. Myös Saara-täti kävi minua hoivaamassa. Mamma on syöttänyt minulle kaikenlaisia lääkkeitä ja nyt illalla ruokahaluni on vihdoin palannut. Nyt voisinkin syödä vaikka hevosen! Täältä tullaan taas!

Kuulin mamman sanovan papalle, että minusta kehkeytyy pikkuhiljaa melkoinen riiviö. Mitäköhän se tarkoittaa? Onkohan sillä mitään tekemistä, että söin mamman rakkaan koirankoulutuskirjan tai papan pleikkarin ohjaimen? Mamma ei tainnut myöskään tykätä siitä, että menin ja söin mamman käsilaukkuun evääksi pakatut siansaparot, koko pussillisen. Laukku oli nostettu pöydälle, mutta niin vain minä sain sen sieltä kiskottua lattialle. On niin hauskaa, kun mamma ja pappa eivät yhtään tiedä, miten ylhäälle minä jo yletyn. Ai niin, mamma taisi olla myös pahoillaan siitä, että tänään olin kiskonut pöydältä liinan alas ja syönyt liinan mukana lattialle tipahtaneet teepussit. Tai söin vain ne sitruunan hajuiset, muut olivat vähän liian kummallisia minun nenääni.

Vaikka keksinkin kaikenlaista pikku jekkua yksin ollessani, niin vain mamma tykkää minusta aivan kamalasti. Sain tänään mammalta uuden kaverin, jonka kanssa painiskelin koko illan. Se Kurre on tosi hauska kaveri, ihan minun kokoinen ja antaa aina minun voittaa kaikki painit. Ei se kyllä paljon juttele tai ole muutenkaan kovin eläväinen. Taitaa olla jotenkin vajaa, mutta tykkään siitä kuitenkin kovasti.

Mamma kertoi ilmoittaneensa meidät ensi viikolla alkavalle taaperokurssille. Siellä kuulemma pääsen leikkimään muiden koiravauvojen kanssa. Mutta ei se kuulemma ole pelkästään vaan leikkiä se kurssi, vaan minun täytyy aina välillä muistaa käyttäytyäkin. Mitenköhän se onnistuu? Riehaudun aina niin kovasti, kun tapaan muita minunlaisia.

Mamma kertoi, että olen nyt ollut uudessa kodissani kuukauden. Se on varmaan hurjan pitkä aika. Olen ainakin ehtinyt tehdä kaikenlaista. Viime viikolla kävin ensimmäisen kerran lääkärillä. Se oli kamalan jännä paikka, täynnä mielenkiintoisia ja vähän pelottaviakin hajuja. Siellä minut nostettiin pöydälle syömään nameja ja lääkäritäti halusi kurkkia minun suuhun, korviin ja silmiin. Mamma sanoi, että minuun myös pistettiin jotain, mutta en minä vaan mitään semmoista huomannut...

Viikonloppuna matkustin jälleen junalla. Tällä kertaa matka oli pidempi ja nyt pappakin oli mukana. Nukuin taas melkein koko matkan, minkä vuoksi mamma kehui minua tosi paljon. Kun päästiin perille, mamma ja pappa muuttuivat ihan villeiksi. Ne vaan juoksentelivat joka paikkaan, haistelivat ja hyppelivät. Mökiksi ne sitä paikkaa kutsuivat. Ja siellä mökissä minä tapasin toisen mummuni. Mummu tykkäsi minusta tosi kovasti ja syötti minulle kovasti nakkeja. Meillä oli tosi kivaa yhdessä.

Tiedän nyt tykkääväni tosi kovasti mökkielämästä. Mökillä ei pidetä pantaa. Mökillä juoksennellaan koko ajan mökin ja rannan välillä, nukutaan laiturilla, kahlataan rannassa ja samoillaan metsissä. En vielä uskaltanut papan perässä uimaan, mutta puhaltelin vesikuplia nenälläni veteen. Se oli huippukivaa! Mamma ja pappa sanoivat, että pääsen mökille vielä monta kertaa.

Kuluneen viikon aikana olen taas ehtinyt puuhailla vaikka ja mitä. Torstaina tapasin jälleen ihanan Empun ja sen kanssa meillä oli taas oikein kivaa. Emppu osasi jonkun tosi kiva leikin, johon liittyi frisbee (niin mamma sanoi) ja säntäilyä lentelevän frisbeen perässä. Minä en oikein hoksannut leikin ideaa, mutta päädyin juoksentelemaan Empun perässä ja esittämään, että olin kuin olinkin perillä leikistä. Mamma lohdutti, että kyllä minäkin sitten isona osaan.

Lauantaina olin papan ja mamman kanssa puistossa leikkimässä pallolla, kun tapasin Tapsan. Tapsa kertoi, että hänen luonaan majailee myös pikkuinen labradorinnoutaja, Kille nimeltään. Tapsa oli minusta niin innoissaan, että haki Killen leikkimään minun kanssa. Ja meillä olikin tosi kivaa! Kille oli ihan samankokoinen ja osasi ihan samat leikit kuin minäkin. Leikittiin sitten niin kovasti, että meidät kummatkin oli pakko kantaa kotiin. Nähdään Killen kanssa leikin merkeissä taas pian.

No sunnuntai olikin sitten taas jännä päivä. Mamma ja pappa pakkasivat minut autoon ja sitten huristeltiin tosi kauas. Ja tällä kertaa minä en enää huutanut autossa ollenkaan. Mamma oli minusta niin ylpeä, että oli ihan poksahtaa. Perillä siellä kaukana tapasin sitten ihan erinäköisen koiran, Samu sen nimi oli. Samun turkki ei ollutkaan suora niin kuin minulla, vaan ihan kikkurainen. Mutta tykkäsin siitäkin kovasti ja leikin taas itseni ihan väsyksiin.

Mamma taitaa olla minusta aika ylpeä. Ainakin se muistaa aina kehua minua tosi kovasti, kun jään hienosti yksin kotiin papan ja mamman lähtiessä aamuisin töihin. Itse asiassa en malttaisi millään odottaa, että lähteävät, kun tiedän silloin saavani lempileluni täynnä herkkuja.

Banzai! Kuluneen viikon aikana olen saanut hurjasti uusia ystäviä. Torstaina tapasin Obelixin, joka on labradorinnoutaja ihan niin kuin minäkin olen, ja vain reilun viikon minua vanhempi. Ja voi miten komea poika se onkaan; ruskeakin vielä väriltään. Oltiin mamman kanssa ihan myytyjä. Aluksi minua vähän pelotti, kun Obelix oli hieman liian rohkea minua kohtaan. Menin mamman jalkoihin hakemaan turvaa tai sitten vain heittäydyin selälleni vinkumaan heti kun Obelix tuli lähellekään minua. Mutta kun pääsin jyvälle pojan leikeistä, olin ihan fiiliksissä. Ja kun sitten vihdoin sain heitettyä sen selälleen, hyppäsin sen päälle muristen ja itsetuntoa puhkuen. Samaa taktiikkaa käytin sitten koko loppuleikin ajan.

Lauantaiaamuna pihalla törmäsin sitten ihanaan Emppuun. Se oli myös ruskea labbis, mutta paljon isompi kuin Obelix. Mamman mukaan Emppu oli jo aikuinen (mitä se tarkoittaakaan). Emppu oli myös paljon rauhallisempi kuin Obelix ja heilutteli minulle vain häntäänsä, kun minä roikuin sen korvissa hampaillani. Emppuakin tulen toivottavasti näkemään usein.

Tänään kävin sitten leikkimässä Jerkun kanssa. Sinne leikkipaikalle piti mennä autolla, enkä minä tykännyt siitä puuhasta yhtään. Jerkku oli minua vähän vanhempi ja aika paljon isompi labbis. Mutta leikkimisestä sekin tykkäsi kovasti. Painittiin taas hirmuisesti (minä sain taas olla päällimmäisenä). Minua kuitenkin vähän väsytti, enkä sitten jaksanut leikkiä kovin kauaa. Jerkulla olisi voimia riittänyt vielä, joten minun piti vähän komennella sitä aina kun se tuli minua innostamaan leikkiin mukaan. Mamma sanoi, että olin ollut aika topakkana.

Heippa! Olen nyt virallisesti konkari matkustelussa. Viikonloppuna matkustin nimittäin junalla mamman kanssa mummolaan. Matka olikin tooosi pitkä, ensin viisi tuntia junassa ja sitten vielä tunnin verran autolla. Olin perillä ihan rättipoikkiväsynyt. Mamma oli etukäteen pelännyt junassa matkustamista. Höh! Eihän siinä ollut mitään pelättävää. Samaan vaunuun tuli tosi monta isoa koiraa, jotka olisivat halunneet tutustua minuun. En pelännyt niitä yhtään, vaan kurkistelin vain niitä penkin alta mamman tekemästä pesästä. Muutenkin matka sujui tosi kivasti nukkuen ja herkkuluuta järsien.

Perillä minua odotti taas monta kivaa tyyppiä, jotka olivat minusta ihan yli-innostuneita. Pusuttelin taas kaikkia ja puraisin jotain vähän nenästäkin. Kaikista jännin oli kuitenkin Tinka-koira, joka oli minua ainakin kymmenen kertaa isompi. Harmi, kun se ei ollut yhtä innoissaan minusta kuin mitä minä olin siitä. Se vain pöhisi minulle ja kuopi mahtailevasti maata aina kun yritin innostaa sitä leikkimään.

Tykkäsin siitä paikasta tosi kovasti. Inhottavaa pantaa ei tarvinnut laittaa kaulaan koko viikonloppuna. Heti ulko-oven takana alkoi iso piha, jossa hypin ja pompin ja haistelin koko sydämeni kyllyydestä. Vieressä oli myös isoja metsiä, joissa samoilin mamman kanssa ja pääsinpä kahlaamaan järvessäkin. Sen vesi maistui paljon paremmalta kuin merivesi.

Olipa tosi kiva viikonloppu. Oli kyllä kiva päästä takaisin kotiinkin. Pappa oli selvästi kaivannut minua kovasti. Puraisin sitäkin vähän nenästä.

Nuuhnuuh! Olen nyt ollut uudessa kodissani jo reilun viikon. Niin mamma sanoo, minä itsehän en ajasta vielä kovin paljon mitään ymmärrä. Aika on mennyt hurjaa vauhtia tutustuessani kaikkiin uusiin hajuihin, paikkoihin ja ihmisiin. Täällä samassa talossa asuu monta kivaa tyyppiä, naapureiksi mamma ja pappa niitä kutsuvat. Olen niiden mielestä ihan ylikiva ja siksi pusuttelenkin ihan kaikki tutustumaan tulevat ihmiset. Mammaa kuulemma vähän hirvittää, että miten käy sitten kun olen parikymmenkiloinen "rötväke ". En ymmärrä, mitä mamma sillä tarkoittaa. Enkös tule aina olemaan näin ihana ja pieni?

Mamma on opettanut minulle jo monta uutta juttua. Osaan mielestäni istua jo ihan ylihyvin ja makaamaankin menen aina silloin, kun tiedän, että mamman käteen on piilotettu nameja. Viime päivinä olen myös harjoitellut yksinoloa ja tänään olin mamman mukaan jopa 1,5 tuntia yksin kotona. Mamma tuli töistä kotiin ihan vauhkona, kun luuli minun jääneen kotiin ulvomaan. Höh! Taisi rauhoittua melko lailla, kun huomasi minun kömpivän sohvan takaa unisena. Hyvin minä nukuinkin. Ainakin heti sen jälkeen, kun olin löytänyt ja syönyt kaikki nurkkiin piilotetut nakinpalat. Nam!

Tänään mamma sai uuden hössötyskohtauksen, kun huomasi minussa kiinni olevan punkin. Voi sitä hössötystä ja paapomista, mikä siitä seurasi. Mamma ja pappa yrittivät sitten ottaa minusta sen punkin pois, mutta en tykännyt siitä yhtään, vaan rimpuilin kaikin voimin joka suuntaan, vaikka sainkin taas hyvää nakkia rauhoittuakseni. Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin, mamma oli kuulemma näpsäissyt sen ryökäleen pois minun nukkuessani.